Rikkinäinen kohtu?

Kuukautiset tulivat ja menivät. Kierto on kohtuu normaali ja olen ollu ylityölistetty kouluhommialla. Mutta. Vihlonnat ovat alkaneet taas voimistua. Ennen kuukautisia vihloi mutta ajattelin että jos ne liittyisivät kuukautisiin ja sitähän terkkarikin sanoi. Nyt kuukautiset ovat loppuneet. Vihlonnat jatkuvat ja ovat jopa voimistuneet että olin sitten kesken kaiken saattanu päästää tahattomia äännähdyksiä kun tuntuu että sinne jonnekin alas sattuu. Se on vain nopea vihlaisu mutta tuntuu aivan kuin puukolla viiltäisi kohtua tai munasarjoja tai jostain sieltä. Se saa kouristumaan ja varomaan pieniäkin liikkeitä. Ettei se vaan tule uudestaan. Joskus se voi olla poissa pitkäänkin jopa useita päiviä ja sit se tulee uudestaan ihan yhtäkkiä. Aina oikealle puolelle. Tässä oli yksien kuukautisten välillä joku outo vuoto ja muilla meni pasmat ihan sekasin. En muistanu asiasta kirjottaa kun oli aika pitkä väli viime kuussa.

Sinä aikana jota mulla on käytettävissä en ole saanu tehtyä lopputyötä vaan olen googletellu netistä mistä tää kaikki voisi johtua mutta tuntuu, ettei mikään sovi kuvaan. Vihlontoja tuntuu olevan vaan niillä jotka on raskaana. Mähän en siis ole raskaana huolimatta siitä että vähän yksipuolisesti yritin edistää tilannetta. Ja kun kuvauksia on lueskellu sitä on tullu vainoharhaiseksi. Mikä mulla on? Munasarjakysta, vulvodynia, kasvain, endometrioosi? Mitä jos en koskaan voi saada lapsia?! Välillä tuntuu kuin kohdussa olisi toisella puolella outoa painetta. Viimeksi kun mulla oli vihlontoja niin lääkäri paineli sitä kohtua päältä ja siinä oli pieni kova kohta mutta se arvatenkin johtu tulehduksesta.

Oon valvonu monta yötä tai nukkunu huonosti ja miettiny näitä asioita ja ollu sitten väsyny harjottelussa ja koulussa. Olen yrittäny puhua Samillekin mutta Sami vaan yrittää rauhotella, ettei mulla ole mitään. "Sä olet nuori ja terve nainen. Ei sulla mitään ole." Endometrioosiahan nimenomaan todetaan nuorilla naisilla ja mä pelkään sitä aivan helvetisti. Mua vituttaa tuo Samin asenne sillä otan sen vähättelynä. Ei sillä itellään oo mitään ongelmia. Se ei ymmärrä eikä se ymmärrä mun pelkoa. Mitä jos mun kohtu tai munasarjat on ns. vialliset? Mitä jos mä olen rikki, enkä voi saada lapsia? Se on toinen asia Samin menettämisen rinnalla jota pelkään aivan tajuttomasti. Meillä on se ero että Sami elää enemmän sen mukaan miten elämä etenee mut se ei ole ite kovinkaan valmis tekemään erityisesti mitään minkään eteen. Mä suunnittelen asioita ja tulevaisuutta ja mietin asioita, joita Sami ei ite ole sanonu koskaan ajatelleensa. Sekin mua vähän ärsyttää.

Oon jutellu lääkärin kanssa tästä samasta asiasta jo pariin otteeseen. Alkuviikosta kipu ylty sietämättömäksi ja tuli kolmen voimakkaan viillon sarjoissa useamman kerran peräjälkeen. Jouduin menemään YTHS:lle ja pääsin onneksi heti sisään. Vihlonnat oli tosin siinä vaiheessa jo loppunu kun pääsin sisälle. Lääkäri sano, että pistetään lähete eteenpäin, että saatas tää mahdollisimman nopeesti pois päiväjärjestyksestä, että voisin keskittyy taas opintoihin. Sillä tääkin kaikki vie multa aika paljon voimavaroja ja pohtia ite mikä on vialla. Enkä mä voi tehdä asialle yhtään mitään.