Myöhästyminen

Heräsin ekan kerran ennen seiskaa kun Sami lähti aikasin haastatteluun ja sano, että sillä on vielä joku työkkärihomma sen jälkeen. Mä jäin nukkumaan kun aattelin että voisin kuiteski nukkua jotain parisen tuntia. Kello oli herättämässä ennen ysiä.

Sit mä näin jotain unia ja heräsin ja mietin, että jokos sitä pitäs nousta ylös. Mä katon kelloa. PUOLI KYMMENEN. Herätys oli päällä, mutta kello ei ollu herättäny!! Meen sit nopeesti syömään ja vedän yogurttia ja marjoja naamaan.

Olin koulussa vasta puoli yhdentoista aikoihin. Hävetti. Pahottelin, että kello ei soinu. Ja väsytti ihan sikana, enkä saanu oikein mitään aikaseksi sillon tunnilla. Tein muutaman muistiinpanon, mut olin sen verran pökkerössä etten oikein jaksanu sit mitään. Kaveri tarjos suklaata ja mentiin kirjastoon ettiin kirjoja kurssiin liittyen. Huomenna pitää oikeesti pistää kännykkäänki herätys. Tuo kello on tehny saman jo pari kertaa aikasemmin. Siks manailinkin, et myöhästyminen olis varmaan todennäkösempi vaihtoehto. Patterit ei siis ollu mitenkään lopussa tai mitään.

No mä tulin nyt sitten kotiin. Sami ei ole kotona ja täällä on sekasta ja se oli jättäny mulle kauheasti pyykkiä. Ilmeisesti mun pitää taas siivota. Meillä on vielä jääkaapissa kanakeittoa, joka pitäs syödä pois :)

En oo vielä sattumoisin nähny sitä yhtä kaveria, jolle kerroin tästä prokkiksesta... Ei olla tosiaankaan oltu yhteyksissä ja se poisti mut FB:stä. Saattaa olla vähän kiusallinen jälleennäkeminen mut aika satavarmana törmänätään jossain vaiheessa toisiimme... En oikeen tiiä, miten siihen pitäs suhtautua.

Mitä olemme tehneet kaiken tämän eteen?

Operaatio salaa raskaaksi: Olen yrittänyt voidella Samia. 

"Ei vauvan saaminen olisi mikään katastrofi." 

"Siinä on 9 kk aikaa järjestää asiat." 

"Meitä nuoremmatkin on saanu lapsia."

"Nyt olis ihan hyvä aika hankkia lapsia, kun olen kuitenkin vielä hedelmällisimmilläni."

Vielä ei ole tapahtunu mitään myönnytystä. Muttei Sami ole toisaalta ihan kieltäykään. Samin voitelu saattaa edesauttaa sitä, että ylipäänsä suhteemme etenisi. Ja jos ei etene niin jos sitten jos ehkäisy "pettää" niin ehkä mies olisi pehmennyt ajatukseen, että meille voisi ehkä nyt kuitenkin tulla vauva. En nimittäin ole abortin kannalla kun kerran näen vaivaa siihen, että tahdon raskaaksi. Enkä suoranaisesti ole muutenkaan abortin kannalla. Mutta mulla on tällä erää sellanen olo, että tää ruljanssi jatkuu. Ja piste. Päätin sen jo aikasemmin.

Operaatio lopputyö: Heräsin eräänä aamuna ja rupesin kirjoittamaan yhtä osiota. Oikein ihme juttu. Olin nukkunu vain kuusi tuntiakin.

Operaatio laihdutus: Tällä viikolla ollaan syöty kanakeittoa, kanakeittoa ja kanakeittoa. Kanakeitossa on vain kasviksia ja kanaa. Sami alkaa pikkuhiljaa kyllästyä siihen. Luulen, että seuraavaksi ehkä otetaan jotain muuta. Pinaattikeitto vois olla kanssa aika hyvä valinta, vai mitä?

Olen myös

-Pyrkinyt vähentämään napostelua

-Ostanut jääkaappiin rasvatonta yogurttia ja marjoja

-Nukuin viime yönä 10 tuntia eli univelkaa pois ja yritän tasata rytmiä

-Tehnyt n. 20 minuutin hölkkälenkkejä

-Tänään tulin just äskettäin tunnin pyörälenkiltä ja mun pitäs mennä suihkuun

Toisaalta, eikö just laihduksen pitäs edesauttaa raskaaksi tuloa? Jos siis on vähän ylipainoa.

Ja kaikille, jotka on mielenkiinnolla seurannu mun hipsterishowta ja luuli sen jo loppuneen:
Just seuraavana päivänä kun olin valittanu, ettei niitä hisptereitä löydy, ne LÖYTY! Mutta mua suoranaisesti hävettää, sillä
1) Ne oli ollu mun läppärin kantolaukussa.
2) Niitä ei ollu pesty viime kerran jälkeen.
3) Kerron tämän asian julkisesti blogissani ja olisin voinut jättää kertomatta asiasta, mutta kerron sen kuitenkin, sillä olen muutenkin huudellut niin paljon hipstereistäni ja niiden hukkumisesta.

Nyt mä lähen sinne suihkuun.

In my dreams

Moikka moi ja tervetuloa Sugar-Chanelille. Mua on taas vaivanu tämä iki-ihana migreenini. Epäilen, että johtuu osittain siitä, etten ole oikein saanut nukuttua viime aikoina oikein kunnolla kun olen pyöritelly kouluhommia mielessäni ja stressaan sitä - ja samalla myös Samin juttuja. Lisäksi meillä on taas äidin kanssa kränää, mikä valvottaa. Meillä ei ole ikinä ollu kovinkaan hyvät välit ja tahtosin pitää hajurakoa. Äiti sitten onnistuu aina vetämään mielen matalaksi mm. arvostelemalla mun elämää ja valintoja ja antaa ymmärtää, että olen melkoinen pettymys. Me ollaan todella erilaisia ja teenpä niin tai näin niin aina löytyy valittamista. Siksi en tykkää kirjoitella oikein omastan puoleni kuulumisia ja mainitsen useammin Samin sukulaiset. Eikä mulla suoraan sanottuna oikein ole äidin puolelta enää sukua elossakaan ja isäjuttuja en rupea ees puimaan... 

Blogin aiheeseen palatakseni luulen vakavissani, että mulla vois olla just nyt ovulaatio. Olen yrittäny tarkkailla limoja nyt kun kierto on menny sekasin ja olen yrittäny laskeskella uudemmalla kiertoajalla ovulaatio, mikä taitaa olla noin 24 (?) päivää. Tällä hetkellä limat olis just sellaisia kananmunanvalkuisen tyyppisiä ja venyy kunnolla. Mut miten varmaa voi olla joku limojen seuraaminen? Kai se ihan biologialla on selitettävissä ja luonnollinen homma mut jos on oikeasti huomattavissa tuollanen limojen vaihtelu niin kertooko se sit miten hedelmällinen on? Niinku yleensä, et jos limojen vaihtelu ei ole suurta niin tärppääkö sillon harvemmin?  Anyway, mun tekis mieli yrittää houkutella Samia petiin, mut oon edelleen kahden vaiheilla. Sami kyllä puhuu mulle mutta me ei oikein puhuta enää siitä vahinkolaukaisusta kun se on nyt ollu ja menny. Eli kaikki seisoo - paitsi Samin suuri pieni punainen paksukainen.

Ai niin, etsin tässä taas niitä hukkaamiani punaisia hipsterssejä (eivät siis löytyneet anoppilasta - luojan kiitos) mutta ikäväkseni voin ilmoittaa, etteivät löytyneet tälläkään etsintäkerralla kotoa :( Vaatekaupoissa en ole törmännyt juuri sopivaan sävyyn ja myyjät vähän vinkkasivat, että joulun alla alkaa tulla enemmän punaisia alusvaatteita kauppoihin niin kannattaa silloin tiirailla enemmän alusvaateosastoa.

En vastaavanlaisen kropan perään erityisesti kuolaile, mutta nyt täytyy myöntää, että olen pahasti turvoksissa ja lihonut, eikä se rasva ole kertynyt mukaviin paikkoihin. Vatsassa on valkoisia raskausarpia. Eivät ne haittaisi, jos kyse olisi vauvasta. Ei mua se haittas vaikka näyttäsin sillon sotanorsulta, turpoaisin. Kestäsin sen. Epäilen, että osittain syy on taas unen puutteesta. Olen nimittäin yrittänyt liikkua joka päivä, mutta tuntuu että painoa tulee vain lisää. Meinasin nyt, että yritän enemmän ja kovemmin. Persuksessa ja rinnoissa se läski ei minua ole haitannut mutta vatsa on aika karua katsottavaa. Ei ole varaa lihoa enempää ja mieluiten jos saisi sellaiset 10 kg pois. Ikävä kyllä aina kun olen onnistunut laihduttamaan kilot ovat tulleet takaisin kaksinkertaisina.

Oon taas valvonu liikaa. Munhan piti mennä tänään ajoissa nukkumaan ja alottaa uus elämä. Huomenna herään aikaisin, alotan aamun vatsalihaksilla ja teen aamulenkin. Sen jälkeen meen suihkuun ja syön übertervellisen aamiaisen ja alan juomaan joka aamu teetä. Siitä ehdin vielä sopivasti koululle ja lauleskelen vielä matkan varrella iloisesti laulavista linnuista ja yksisarvisista, jotka paskoo sateenkaaria  :)

Realistisempaa olisi herätä ja huomata nukkuneensa pommiin...

Ristiriitaiset tunteet

En oo taas päivitelly kunnolla kun on vähän masentanu mut nyt sentään Sami ei enää mökötä mulle. Kävi sit niin että se joutu lohduttelemaan ja vakuuttamaan mua kun oli niin epävarma olo, että rakastaako se vai eikö. Enkä oo vieläkään 100 % varma. Otin vähän turhan itseeni tosta hommasta mutta pakko se on sanoa, ettei se todellakaan ole kivaa kun mies ei puhu. Samillakin on stressiä työn etsimisen suhteen.

Sit tää asia on valvottanu mua öisin että nyt mulla laukes migreenipäänsärky ja sitä on ollu tässä taas pari päivää. Oon miettiny tosi paljon, että mitä mun pitäs tehä? Viime aikoina on ollu niin paljon vastoinkäymisiä projektin suhteen, että mä en tiedä. Sami oli eka vähän järkyttyny jos tulisinkin raskaaksi mut se ei poista mun halua hankkia lapsia sen kanssa. Mä tahtosin jatkaa projektia mut mun tunteet riitelee sen kanssa mitä Sami ajattelee ja mitä Sami tahtoo. Mut toisaalta musta tuntuu ettei Sami itekään tiedä mitä se haluaa. Enkö sais tyrkätä vauhtia tähän ja pistää meidät etenemään tästä lukkiutuneesta tilanteesta. Me ollaan oltu kohta yhdessä viis vuotta eikä olla vieläkään kihloissa. Mun kaverit saa lapsia ja menee naimisiin.  Aattelin että saatas tää tilanne etenemään jos mä yrittäsin nyt pistää tähän vauhtia mut silti. Me junnataan yhä paikoillaan samassa tilanteessa. Nyt mua ärsyttää vaan. Tahtoisin lupauksen tulevasta ja edetä. Mulle kelpais se halvin mahdollinen sormus kunhan vain Sami sen mulle hankkis.

Samin exäkin on pyöriny taas mielessä. Tahtosin kysyä Samilta että ajatteleeko se sitä vielä ja kaipaako se sitä. Mut pelkään, että se nostais entiset tunteet esiin. Tää aihe on meille puhumatonta aluetta, kun asia ollaan käyty suurpiirteittäin läpi. Lupasin taannoin Samille, ettei enää puhuttas asiasta. Se saa muuten hermoromahduksen.

Mun alavatsaa on vihlonu taas pahaenteisesti. Nyt ne vihlasut on pitkittyny ja niitä tulee sarjoissa useampi peräjälkeen. Aina silloin tällöin. Sit joskus saan ihan vaan unohtaa ne eikä niitä enää tule mut sitten joskus yöllä on heräny siihen vihlasuun. Tilasin kuun alusta YTHS:ltä ajan gynelogille. Pääsen kohtuu nopeasti syyskuun alussa. Perustarkastus ja sit jos tosta vois noista oireista mainita.

Mulla on kylmä. Pitää kai pistää enemmän vaatetta päälle kun ilmatkin viilenee. Tahtosin vaan nukkua...

Miehet on idiootteja

Kuljin tossa eilen lenkillä lähigrillin ohi mp3:n napit kovissa ja huomasin sit, että ne neljä remppamiestä siinä kyyläs mua oikein antaumuksella eivät saaneet silmiään irti ja seurasivat oikein pitkään ja jäivät tuijottamaan mun perään. Jossain vaiheessa tajusin, että olin ottanu pikkulaukun mukaan ja olkahihna menee sopivasti rintojen läpi ja oikein korostaa povea. Selittää ehkä ne muutkin tapaukset kun oon lenkillä. Niitä riittää joka kerralle, sillä kuitenkin aina jossain tulee viimeistään joku vastaan. Kaikki ei sentään tuijota niin häpeilemättömästi. En tiiä pitäskö tuntea ittensä imarrelluksi vai ärsyyntyä, kun miehet tuijottaa niin avoimesti. Mulla ei ollu mitään kunnon kaula-aukkoa että rintavako olis näkyny eikä muutenkaan paljastavia vaatteita mut näköjään miehillä riittää se että rintamuksen kohdalla on pari kumpua ja sit tuntuu että sitä on jo kaikkien silmäparien omaisuutta.

En siis voi pitää kännykkää ja avaimia taskussa kun ne on pudonnu sieltä pari kertaa ja joutunu menemään takasin ettimään niitä.  Kerran ne putos pururadalle ja olin aika paniikissa sillon.  Mun lenkkihousuissa on tosi epäkäytännölliset matalat taskut ja muissa lenkkihousuissa ei sit ole ollenkaan taskuja et sama homma. Laukku on pakollinen olla mukana. Pitäsköhän harkita jo vyölaukkua. Mut ne vaan maksaa niin pirusti jos sellaseen sattuu törmäämään.

Sami sen sijaan jatkaa mökötystään enkä saa sitä kiedottua sormeni ympärilleni. Ja mua ärsyttää. Tahtosin Samilta huomiota mutta tää vaan vetäytyy omiin oloihinsa ja on paljon tietokoneella. Sitten kun kerroin tosta tapauksesta se meni vielä suuttumaan ja väitti, että kalastelen miesten huomiota. Musta Sami ei ole mitenkään erityisen mustasukkanen ja se jo itsessään ärsyttää mua kun Sami ei pahemmin lotkauta korvaansakaan sille jos joku muu mies vaikuttas olevan musta kiinnostunu. Harvemmin se ees on mukana jos ne rupeaa vikittelemään. Useemman kerran jotkut ulkomaalaiset ukot on yrittäny mua mukaansa ja kun kerron Samille niin se vetää hernepussin nenäänsä. Ite ne jätkät mulle tulee itteensä tyrkyttämään. Luuleeko se ihan oikeesti, että olisin niin kevytkenkänen ja lähtisin niiden mukaan?

Mut joo. Viime yönä tuli nähtyä aika jännää unta. Nään harvoin Samista unta ja vielä harvemmin sellasta, että meillä olis mitään sutinaa unessa mikä on musta tosi ärsyttävää. Sami on usein mun unissa pelkästään kavellinen tai sitten tosi kylmä mua kohtaan ja se torjuu mun lähentely-yritykset. Viime yönä oli sitten poikkeus. Tultiin Samin kanssa sellasen  pienen järven tai ison lammen rannalle ja siinä oli puhdas hiekkapohja. Me oltiin muka Samin vanhempien kotipaikan lähellä jossain. Mulla oli kirkkaanpunanen pitkä mekko, joka hulmus tuulessa ja sit rupesin hyppelehtimään sinne veteen vaatteet päällä ja ensin kahlasin sinne ja nostin mekkoa ylemmäs, ettei se kastu. Sitten Sami ite lähti tulemaan kanssa vaatteet päällä ja yritti estää mua menemästä veteen sen takia, että meistä tulee märkiä. Sami tarttu muhun siinä rantavedessä, sitten pyörittiin vedessä, oltiin toisissamme kiinni ja suudeltiin. Lopulta molemmat kelluttiin selällämme ja pidettiin toisiamme kädestä kiinni.

Vauva vierailulla

On ollu vaihteeksi tapahtumarikkaita päiviä.

Kaveri ja kaverin vauva kävivät meillä tässä yksi päivä. Sami oli jossain omilla asioillaan menossa sillon. Kävin äidin talosta sitä varten pari lelua mutta se ei ollu kovin kiinnostunu niistä. Tajusin sit, ettei meillä ollu kotona radiota tai mitään kasettisoitinta tai kasetteja niin pistin YouTubesta muumitunnareita ja muita vanhojen lastenohjelmien musiikkeja. Se yritti ruveta tanssimaankin kun oli niin vetävää musiikkia. Pikkunen kuitenkin kyllästy niihin ja alko touhuta ympäriinsä. Yritin tarjota sille kynää käteen jos se olis piirtäny paperille mut se piteli sitä kädessään kuin jotain keihästä. Yritti se sitten piirtää paperille ja keihästää sen paperin ja työntää sen kynän suuhunsa ja piirtää pöytään. Yrittihän se jotain suhrata siihen paperiinkin mut selkeesti huomas että oli ehkä liian aikasta. Ulkoilmaan päästyä vauva nukahti heti ja oli muutenkin melko kiltti tapaus. Sen jälkeen kun ne lähtivät niin huoneeseen jäi vauvan haju. Se on sellanen makea tuoksu.  Se jätti vähän olon vähän haikeaksi.


Tuli mietittyä, miksen vois olla seuraava. Monella kaverillakin kun on jo useampikin eikä ole enää montaa sellasta jolla ei olis lapsia, jos ei laske mukaan niistä, jotka ei omien sanojensa mukaan tahdo ikinä lapsia tai sellaset, jotka on vielä sinkkuja. Ainakaan mun kavereiden puolelta. Samin puolelta sitten tosi moni sen kavereista on vielä sinkkuja. Vaan pari sen kavereista on saanu jo lapsia, eikä me tupata oikein niitäkään näkemään kovin usein. Se sai mut miettimään, onko miehillä edes olemassa sellasta biologista kelloa vai alkaako se tikittämään vasta 40-vuotiaana?

Ja yllätys yllätys, eilen alko sitten ne kuukautiset. Sellanen omanlaisensa vuoto alko jo tiistaina, että kyllä siitä jo näki, että kohta ne alkaa. Neljä tablettia buranaa syöty tähän mennessä, eilen ja tänään ja vähän sellanen olo, että pitäs ottaa tänään viides. Pakko sanoa, että mua oikeasti suretti. Olisin toivonu, että tällä kertaa olis tärpänny, siitäkin huolimatta vaikka puhuttiin Samin kanssa. Sanoin Samille jo tiistaina, ettei tän tartte miettiä sitä oonko raskaana vai en. Sami ei tuntunu reagoivan paljoa mitenkään mikä oli vähän outoa kun se oli kuiteski jo keriny hätäillä sitä asiaa. Mut Sami on käyttäytyny nyt pari päivää tosi oudosti. Se tahtoo olla omissa oloissaan, ei puhu paljoa mitään ja on muutenkin ärtyny jos siihen yrittää ottaa jotain kontaktia. Kaikki tuntuu olevan päin helvettiä ja se äyskii pienemmistäkin asioista. Suoraan sanottuna mä en ymmärrä tuon miehen aivoksia nyt sitten yhtään. Mikä helvetti sillä oikein on?!

Vitutuskäyrä kohoaa

Mulla on ihan jumalaton vitutus ja se laukeaa ihan pienimmistäkin jutuista ja sitä ei pahemmin paranna se ettei netti ei taho toimia. Mua vituttaa kun Sami ei vie roskia ulos ja mua vituttaa kun se on pääosin ollu nyt majottuneena koneelle ja kattonu videoita YouTubesta tai vaihtoehtosesti telkkarin ääressä tapittamassa urheilua tai jotain muita turhia ohjelmia. Ja mua vituttaa kun se latas jonkun toisen selaimen koneelle ja musta on tosi outoa käyttää sitä.
 
Mua vituttaa se että Sami jää katsomaan telkkaria myöhään illasta ja mua väsyttää.
a) äänet on kovalla ja sille saa sanoa siitä tosi monta kertaa ennen ku se ollenkaan tajuaa että pitäs ehkä vähän vähentää voluumia
b) on vähän outo nukkua ilman Samia niin uni on katkonaisempaa vaikka äänet oliski pienemmällä

Mikä vittu tää juttu on miehistä ja telkkareista?! Koko ajan pitää vahtia jotain ruutua. Oikeesti. Onko se sit niin mielenkiintosta??? Mun tekis mieli tehä ihan mitä tahansa muuta kuin kattoa jotain hemmetin laatikkoa. Välillä tekis mieli heittää ohjain siihen ruutuun ja kattoa miten Sami reagoi. Sami kuulemma tahtos uuden laajakuvataulutelkkarin. Joo ei nyt kyllä ruveta sellasta hommaamaan.

Kuten jo aikasemmin mainihin, mun äiti sit lähti ulkomaille ja pitää käydä hoitamassa sen puutarhaa ja taloa ja sit se tekstaa sieltä ohjeita ja keksii aika usein jotain naristavaa. Olis antanu ihan täydelliset ohjeet ennen ku lähti. En mä muista kaikkea miten mitäkin rehua pitää kastella kun sillä on niitä sun miljoona. En oikeesti ees muista niiden kaikkien nimiä.

Motivaatio on aika nollassa ja pitäs ruveta motivoitumaan koulua varten. Ostin kalenterin mut se on vielä täyttämättä. Pitäs tehä lukujärjestys, ettii harjottelupaikkaa ja ruveta kyhäämään opparia jne. Mut mä en millään jaksas. Mut kai se on sit pakko, että joskus ees valmistus.

Tulin muuten lauantaina kotiin. En pahemmin juonu hädin tuskin sen pari siideriä. Oltiin siis baarissa kolmestaan kavereiden kaa mut lähettiin aika aikaseen pois paitsi se kolmas meistä jäi jonkun nelikymppisen äijän iskettäväks ja kikattelemaan pöytään. Musta on aika säälittävää jos antaa sellasen äijän käpelöidä itteensä ja puhua pehmosii mut itepähän tietää sit parhaiten.

Eilen ja tänään mun alavatsaa on vihlonu, päätä ja alaselkää särkeny ja ollu kuumeinen ja sellanen vähä niinku oksettava olo mut ei kuitenkaan ihan että just nyt tulis ylös. Ei siis aamulla mut ihan yleisesti pitkin päivää ja sit joskus illalla. Ja sit taas turvottaa. En tiiä kai nää nyt vähän kuukautisoireilta vaikuttas. Sami herätti mut jossain ennen kuutta aamulla. Se on nukkunu jotenkin levottomasti ja sit herättelee mua vähän väliä, etten saa itekään nukuttua enää kunnolla sen jälkeen.

Ja nyt mulla olis taas kauhee nälkä. Äääh. Paisun kuin possu, jos syön tätä mukaa.

Vakava keskustelu

Sori kun en ole päivitelly on ollu aika kiirettä sosiaalisen elämän puolella, joudutaan kattomaan mun äidin talon perään ja Samilta loppu yllätys yllätys työt aikasemmin kuin piti. Ne oli ollu vähän epävarmoja töiden kestosta kun oli osa-aikanen muutenkin mutta joo nyt on Samikin ollu kotona viikon alusta. Meillä on vähän niinkuin ollu irtiottoja työelämästä ja yritetään pärjätä säästöillä tää kuukausi. Sami ettii nyt uutta työtä. Lisäks oon nähny tässä viikon aikana paljon vanhoja kavereita ja oon lähössä nyt viikonloppuna yhen kaverin luokse yöksi. Mut joo jatketaan siitä mihin jäätiin.

Viime viikonloppuna yritin saada Samia innostumaan pikku petijumpasta ja sanotaanko että ne rintaliivit ja alushousut taisi olla aikamoinen nappi otsaan! Samilta meni nimittäin pasmat sekasin ja siinä rytäkässä unohtu ehkäisy kokonaan. Mut se greippimehu jäi kauppaan. Mä en nimittäin muistanu sitä taaskaan :S En oo ees varma ovuloinko mut tällä kertaa päästiin aika pitkälle. Sami oli tosin silleen että ei s#@!!* nyt tais tulla vahinko ja sillä oli pikku morkkis asiasta minkä vuoksi meillä ei ole pahemmin harrasteltu sen jälkeen. Sami oli vähän hermona ja valvo pari iltaa melko myöhään :S Jouduin vähän rauhottelemaan sitä et ei nyt yhestä kerrasta välttämättä raskaaksi tule. Mut se sai mut vähän ajattelemaan et en sit oikein tiiä et onko tää prokkis nyt niinkään hyvä ajatus...

Me ei riidelty ja saatiin sit kuiteski juteltua vähän. Samia pelottaa vähän se et miten meillä on "varaa vauvaan" ja kun meillä ei oo vielä oikein mitään kunnon pohjaa mistä alottaa. Joo okei mä ymmärrän et se pelottaa. Mä tosin kerroin Samille että mä tahtosin jo kyllä jälkikasvua ja mua pelottaa jos mulla olis jotain ongelmia ettei voitas saada lapsia. Puhuttiin kanssa omakotitalon hankinnasta mut Sami ei vielä oikein lämmenny sille ajatukselle kun meillä ei tosiaankaan ole paljoa säästöjä vaan suurinpiirtein et pystytään ite elämään ja jotain jää sukan varteen. Ja sit missä asuttas. Et jäädäänkö tänne vai lähetäänkö muualle. Sami sano että lapsi on kuiteski aika iso juttu elämässä ja se muuttas niin paljon asioita. Toisaalta mä kysyin Samilta että millon se on valmis. Sillon kun meillä on tilillä 250 000 €? Harvalla asiat menee niinkuin on suunniteltu ja aina tulee yllätyksiä. Se sai Samin mietteliääksi.

Me ei päästy vielä suuntaan eikä toiseen mut kai tää keskustelu selvitti vähän meidän molempien ajatuksia mut toisaalta teki mun ajatuksista samaan aikaan vähän sekavammat etenkin tän projektin suhteen. En oikeein tiiä mitä tehä. Jos jatkaa kirjottelua ainakin toistaiseksi mut en tiiä onko nyt järkevää yrittää jatkaa tätä samalla tavalla.

Mä en tiedä pitäskö mun toivoa omasta puolestani vai pelätä Samin puolesta, jos olisin nyt raskaana. Mut en vain pysty uskomaan että olisin tullu yhestä kunnon kerrasta raskaaksi... Kuukautisia odotellessa...

Pahamaineinen lastenvahti ja ansa

Sami oli aika pitkään kotona, kun töissä oli ensin mekaanisia ongelmia minkä takia työt on ollu taas tauolla. Nyt se lähti töihin ekan kerran tällä viikolla niin voin raportoida viikonlopun tapahtumista. 

Meillä oli viikonloppuna hulinaa ja vilskettä kun Samin veli toi pikku iivarttinsa 5v. hyörimään mummolaan. Aika villi tapaus. Pistettiin leikkimään se ensin legoilla mutta eipä se oikein jaksanut siinä touhussa olla reilua puolta tuntia pitempään ja rupesi juoksentelemaan ympäri taloa. Sitten se kyseli kauheasti ensin yhden kysymyksen ja kohta sitten perään toisen. "Miks sulla on hame?", "Miks Sami ei syö paprikaa?" jne. :D Sami yritti pelata sen kanssa jalkapalloa ja näki ihan selkeesti että niillä oli hauskaa. Loppujen lopuksi Sami istutti sen katsomaan videoita ja siinä se sitten jakso olla ja tapittaa. Kaipa tuosta pahamaineisesta lastenvahdista jotain hyötyä on :D Mut illan tullen alko sit riehuminen, eikä tahdottu mennä nukkumaan.

Vaihdettiin Samin siskon kanssa kuulumisia. Ei olla nähty jokuseen kuukauteen, kun ollaan oltu aina eri aikoihin käymässä. Pitkän sinkkukauden jälkeen sillä oli uusi mies. Ihan hauska tapaus. Vähän sellaset fiilikset, että etenevätkö nyt vähän liian nopeesti. Tosin mitä ulkopuoliset on sitä arvostelemaan. Toivotaan, että suhde kestäis pitempään kuin aikasemmat.

Nyt sit kävi niin, että Samin olis tehny kauheasti mieli ja mua ärsytti niiden pikkuhousujen katoaminen niin, ettei ollu sopivassa mielentilassa. Sami jätti sit mut pari rauhaan muutaman yrityksen jälkeen kun olin niin äkänen. Kyllä sitä sitten vähän myöhemmin tuli puuhailtua kaikkea ;) Saa nähdä miten puuhailut sitten tän viikon lopussa onnistuu. Mulla kai pitäs olla ovulaatio tulossa muttei ole mitään sellasia tuntemuksia kuten yleensä on. Mut olen aika varma onnistumisestani sillä viritin Samille ansan. 

Raahasin Samin ostoksille ja loppujen lopuksi Sami törmäsi kaveriinsa siellä. Herra ylimielinen heitti taas miten miehet on kaikessa aina parempia kuin naiset ja naisista ei ole mihinkään. Ei sitä jaksanu oikein kuunnella. Se on hemmetin ärsyttävää kuunneltavaa. Joka tapauksessa kun Samin kaveri oli dissanu taas naisia tarpeeksi ne lähti sopivasti Suomalaiseen - kun ei näitä akkojen juttuja jaksa - niin mä puikkelehdin erikoisalusasuliikkeeseen. 

 Yritin etsiä kaupoista punaisia alusvaatteita muttei ollu just sen värisiä ja mua ärsytti aivan suunnattomasti. Sit yksi asia johti toiseen ja kävin ostamassa uudet tosi nätit alusvaatteet. Myyjä kehu, että oli ollu tosi suosittu tuote. Melkein heitin toivoni, ettei mahdu, kun kuppi oli liian pieni. Mut tais olla ihan mallikohtaista et siinä kuppi on normia pienempi. Noh, Sami ei kuitenkaan ole vielä nähny tuota pikku pussia, joten säilytän sitä kaapissani ja otan varmaan viikonlopun turvin sieltä, grr... ;) Ei ollu kyllä ihan tällaset, mut kuva oli silti nätti.

Tajusin myös etten oo ostanu greippimehua taas aikoihin. Ei se ole niin erityisen hyvää mut jos ensi kauppareissulla kuitenkin ottas sitä pari purkkia...