"Valvottuja öitä en takaisin mä saa"

Tän alkuviikon on tullu oltua harjottelussa. Seurantaviikko pääosin. Eilen oli tullu kesken päivän puhelu numerosta, jota en tunnistanu. Soitin takas ja kävi ilmi, että se oli YTHS:ltä. Tuloksiin piti mennä joku vähän reilu viikko niin en sitten oikeen ollu varma millon vois soitella. Yleensähän ne sanoo, että menos pari viikkoa. Ja sen sijaan, että olisin saanu erityiset tiedot tuloksista, mulle sanottiiin, että pitää tulla mahdollisimman nopeasti antamaan klamydianäyte. Siis mitä v****?! Suoraan sanottuna sydän hakkas aika tuhatta ja sataa enkä pystyny miettimään muuta kuin, että onko Sami pettäny mua vai mitä helvettiä?!

Hakeudun vähän syrjempään ja soitin Samille. Ei vastannu. Tietysti kun se sattu olemaan just sillon töissä. Soitin sit ahdistuksessani useemman kerran ja sit Sami vihdoin vastas. Ja heti ekana pakautin sille melkeen itkusilmässä: "Oot sä pettäny mua?" Sami meni ihan sanattomaksi ja rupes änkyttämään. Se sai sit loppujen lopuksi sanottua, ettei se ole sellasta tehny ja miks ees epäilen sellasia? Kerroin, että mut oli käsketty klamydianäytteeseen. Sami ei osanu sanoa siihen oikein mitään. Terotin Samille, että jos sieltä löytyy jotain niin meidän suhde on sitten ohi. Itkin puhelimessa. Sami ei tienny miten reagoida.


Lähin sit vähän aikasemmin harjottelusta pois antamaan sitä näytettä. Kun rupesin kyselemään, että miks tälleen niin lääkäriltä oli kuulemma tullu käsky. Mulla oli tulehdusarvot ollu vissiin aika korkealla ja lääkäri oli sit kai ruvennu epäilemään jostain syystä klamydiaa? Sanoin, etten ihan usko et olis mitenkään aiheellista, kun en kuitenkaan oo mitään irtosuhteita harrastanu tässä pahemmin, eikä kumppaneitakaan oo mitenkään kauheen monta niin musta oli kyllä aika älytöntä epäillä sellasta. Se terkkarimuija sit jatko, että testataan nyt ja katotaan sitten. Ja sano, että jos en anna näytettä niin ei ruveta hoitamaankaan sitä tulehdustakaan. Ei mitään erityisiä seityksiä. Mä sit jouduin antamaan sen näytteen ja lähin helvettiin sieltä sen jälkeen kun olin saanu reseptini. Clue-solut luokkaa I. Lähtiessäni sanoin, että tää testi tehtiin kyllä turhan takia. Hoitaja vaan hymäyili ja toivotti hyvää jatkoa. Tulokset noin viikon kuluttua. 

En oikeesti tiiä mihin pitäs uskoa. Mä epäilen vähän Samia sen taannoisen exä-tempauksen takia mut loppujen lopuksi en usko, että mulla mitään klamydiaa olis. Menin kotiin ja olin ihan toimettomana. Mun oli tarkotus lähteä sinne tanssiryhmään, muttei ollu mitään haluja. Sami tuli pian kotiin. Sillä oli alkanu aikasemmin tänään ja loppunu sitä myöten myös aikasemmin. Me yritettiin jutella mut onnistuin kärjistämään kaiken riitelyksi. Kokemukset Samin exän kanssa nous pinnalle ja sitä myötä myös meidän molempien tunteet ja oli aika palava sanasta ajatusten viskomista. Sami sano nukkuvansa sohvalla, jos en rauhotu. Seurauksena mä valvoin lähes koko yön.

Sami tuli jossain vaiheessa neljän aikoihin sänkyyn ja yritti lääppiä, mutta tyrkin sen pois. Me yritettiin puhua jotain mut se sitten kärjisty taas ja Sami palas sohvalle. Nukuin viime yönä varmaan sellaset kolme tuntia jos sitäkään. Aamulla kun heräsin niin Sami oli lähteny. Se oli pistäny lapun, että oli lähteny töihin, koska ei ollu saanu unta. Ja mun pitäs mennä kohta seurantaan. Meillä on onneksi ohjeistus vasta yhdentoista aikaan. Meitä on siis kolme nelljä samassa paikassa ja yhteiset palaverit ja ohjastukset. Mut en tiiä, miten voin oikein suunnittella ja mitään. On nimittäin aika väsyny ja sekanen olo ja mua ahdistaa. 

"So Low In Calories... 'It's a Miracle!'"

Oltiin Samin kanssa käymässä toisessa kaupungissa ja päätimme käydä ruokakaupassa ennen kotiinlähtöä. Huomasin sitten alelappuja hyllyssä. Siellä oli jotain Miracle Noodles -tuotteita. Tuote oli äärimmäisen vähäkalorinen (5 kcal/100 g). Mutta kalliitahan ne olivat - 3,99 € paketti ilman alennusta ja jäihän sitä hintaa vielä alennuksen jälkeenkin. Sami kielsi minua ostamasta niitä ja sanoi, että nyt hölmöä vedätetään ja on aika sikahinta yhdestä nuudelipaketista. Pidin kuitenkin pääni ja ostin yhden pussin kokeeksi.

Keitin meille sitten ihmenuudeleita ja vähän kanaa, jota olin valmistanut aikaisemmin. Pussin avatessani mietin, että olikohan tämä nyt ihan fiksu ratkaisu. Nuudelit haisivat minusta nimittäin ihan kuin muoville tai liimalle! Melkein olisi tehnyt mieli viskata koko pussi roskiin, mutta huuhtelin huolellisesti ja keitin niitä vedessä sitten noin pari minuuttia ja tarjoilin. Lisuketta pitää olla, sillä melko mauttomia ne suoraa sanottuna olivat, mutteivät yhtään niin pahoja kuin miltä ne haisivat. Uskon, että osaisin kokata näistäkin hyvin maittavia. Nyt meillä oli vain vähän kiire ja kiljuva nälkä, etten ryhtynyt sen enempää taikuroimaan.

Piti etsiä vähän lisätietoa näistä nuudeleista ja kävi ilmi, että japanilaiset naiset tuppaavat syömään niitä. Ei siis ihmekään kun ne ovat niin laihoja. Jos vielä konjak-jauhoja saisi markkinoille kohtuulliseen hintaan. Olisi aika unelma. No, joka tapauksessa, voisihan näitä ostaa silloin tällöin jos tulevat vastaan, mutta näillä varoilla tätä ei oikein tavaksi voi ottaa. Ruokaan voisi tottuakin, mutta hinta on suoraansanottuna pieni ongelma. Jos näitä saisi lähikaupasta, niin ostaisin varmaan kalliista hinnasta huolimatta pussin tai pari viikossa.Voisihan sitä tarkemmin katsella ensi kerralla omankin kaupan hyllyköitä, löytäisikö mitään lähellekään samaa. Suorittelen kuitenkin Miracle Noodlesia sellaisille, joilla on siihen varaa.

Tänään lenkki n. 50 minuuttia. Eilen meni vähän yli tunnin lenkiksi ja tänään huomasin olevani turvoksissa, kun en ollut syönyt n. 3-4 tunnin välein. On ollut vähän kiireisiä päiviä niin turvotus näkyy heti, kun jättää aterian tai pari välistä.

Normikierto

Vuoto ei sit loppunut. Sen vaan paheni. Sitten alko koskemaan vatsaa. Tuli sit samaan syssyyn ne kuukautisetkin. Olin taas unohtanut miten ärsyttävältä se tuntuu. Buranaa poskeen. Tuntuu että on kuin punainen Niagaran putous, kun on kolme neljä päivää vaihdellu rättejä ja ohivuotojakin on ikävästi sattunu. Tiistaina silti turvotus helpotti ja samat farkut mahtuu jalkaan ihan ongelmitta. Melkein voisi väittää, että saattaa olla lisätilaakin. Kierto normaalissa eli 26-27 päivää. Ensi viikolla siis ilmeisesti ovulaatio, eli aloitan kevyellä kiusoittelulla piakkoin, niin ehkä sitä vois vähän yrittää tärppiäkin.. ;) Vaikka kyllä haluttaisi aika paljon nyt, mutta Sami ei oikein ole innostunut puolukkamehupäivistä ja se on muutenki vähän nuutunu. Sitä flunssaa kun on liikkeellä niin on pitäny pitää miehestä huolta, sillon kun se on kotona.

Oon miettiny, jos ens viikolla menisin yhteen tanssiryhmään. Suoraan sanottuna oon aika norsu tanssimisen suhteen, mut tekis mieli kokeilla. Toisaalta vähän pelkään sitä, jos törmään siellä siihen yhteen kaveriniini, joka pisti välit poikki vähän aikaa sen jälkeen kun kerroin tästä projektista. Se nimittäin olis just sellanen että on menossa jos pääsee tanssimaan. En tiiä miten jäätävä kohtaaminen sit olis. Ei olla vielä törmätty toisiimme. Oon ehkä kerran nähny siitä vilahduksen ja livistäny pakoon. Eihän se itekään ole tahtonu puhua ja pisti välit poikki. Se tilanne olis ollu vaan niin sosiaalisesti kiusallinen, etten tahtonu jäädä siihen.

Oon hakenu sellaseen pikkuduuniin, mut saa nähä otetaanko mut sinne. Lisätienestit ei olis yhtään pahitteeks, kun Samillakin loppuu kohta taas työsopimus ja jatkosta ei oo tietoa :(

Tarkastuskäynti ja ihmeellistä läiskimistä :D

Kuukatiset on vissiin palautunu ihan normirytmiinsä, joten gynekäyntiä ei tarttenu perua. Ihan hyvä, ettei tarvinu kun kuitenkin aika pitkään olis menny seraavaan kertaan. Varmaanki kroppa toimii ku oon yrittäny stressata vähemmän. Otettiin normi papakoe ja tälleen. Vissiin on tulehdus kun kuulemma paikat helottaa punasena, että joku lääkekuuri varmaan eessä. Samalla sanoin sitten niistä vihlonnoista ja lääkäri sano, että katotaan näkyykö testeissä mitään asiaa valasevaa.

Kyseli vähän seksielämästä yleensä, että onko sama kumppani jne. Noin viikon kuluttua saan sit käydä kyselemässä tuloksia. Näytteen ottaminen kirpas aika paljon ja nyt kotona on tullu ylättävän paljo verta, muttei nää kyllä kuukautiset ole. Jospa se vuoto vähän helpottais huomiseen mennessä. Ja nyt persetti kun mietin, että mistä kaikesta piti puhua niin unohin pyytää kovempaa lääkettä, vaikka gyne yritti mulle tarjota e-pilsuja esim. helpottamaan kuukautiskipuja ja -kiertohommeleita, kun mainihin asioista. Sanoin sit, etten oo innostunu käyttämään ja sanoin, että suvussa nyt on niitä aivoverenkiertohäiriöitä, ettei kannata. Ja jos oon muutenki haluumassa raskaaks, niin ei pillereitä, ei ei ei. Mutta oonko taas vähä aivo, etten muistanu muuten kysyä, että saisko muita pillereitä? Vissiin kuiteski kohtuu hyvin noiden nelisatasten napsiminen tehoaa, että unohtaa sit asian siksi aikaa kunnes ne taas alkaa. Eikä ne ihan aina ole niin kauheet, ehkä vaan se eka ja ehkä vielä tokakin päivä... Jospa mä nyt vielä pärjäisin ilmanki.

Luin eilen illalla vielä Suoli24:sta sellasen jutun, että selluliitti lähtis läiskimällä pois :D Rupesin sit nauramaan ja Sami ihmetteli, että mikä mulla on ja mainihin asiasta Samille. Sami alko sitten leikkimielisesti läiskiä mun reisiä välillä niin kovaa, että sattu :DD Oli aika myöhä kun sitten ruvettiin remuamaan, että toivottavasti ei tullu herätettyä naapureita <3 Samin kanssa kaikki on kunnossa, ehkä paremminki kuin kunnossa :) Samia ei vissiin kauheasti häirihe mikään selluliitti. Kiitos kun mulla on tällanen ihana mies. Senkin stressi on nyt vähä helpottunu. Silleen semisti.

 

Aattelin eilen typeryyksiä kun näin sen leffan "Jätä se". Mietin, että mitä jos Samilla onki joku toinen, kun sille tuli kesällä vähän useamminkin niitä viestejä ja se oli jonkun verran enemmän menossa ku yleensä... Ja toisaalta sitä, että kun  meidän suhde ei etene, että aikooko Sami sit ikinä mennä naimisiin ja jos lähtisin samalla tavalla kun Beth niin tuskin se rupeais perään rankumaan. Elämä kun ei ole elokuva. Luulen, että jos me oltas Samin kanssa joskus ohi niin sit me oltas kerralla ohi, eikä sitä toista tilaisuutta tulis. Sen verran pahasti pitäs olla loukannu toista.

Ja nyt muistin niin mun piti jo aikasemmin kertoa yhestä unesta. Näin unta, että olin tullu raskaaksi. Ja oltiinsitten Samin kanssa lääkärissä ja oltiin tehty ultra ja otettu jotain testejä niin meidän lapsella olis joku vakava aivojen kehityshäiriö ja epämuodostuma :( Lääkäri suositteli meille aborttia, sillä lapsi ei kuulemma välttämättä eläisi edes synnytykseen saakka ja jos eläisikin niin tulisi olemaan erittäin vaikeasti vammainen. Itkin kyllä mahdottomasti siinä unessa. En tiiä yhtään miks näin jotain tuollasta, mut mulle tuli paha olo ees joutua ajattelemaan sellasta :S

Vahinkolapsi

On vaihteeksi tosi ärtyny olo. Äiti soitti ja äksyili puhelimessa. Löi luurin korvaan kun yritti jotain sanoa ja pommitti vielä tekstareilla jälkikäteen. Eli oikein mieltä ylentävä sunnuntai. On toivottuja lapsia, "vahinkolapsia" ja vahinkolapsia. Olin näistä jälkimmäisin - se epätoivottu vahinkolapsi. Vaikka äiti ei koskaan sitä ääneen ole noilla sanoilla ilmassu, tiedän varsin hyvin mikä tilanne oli. Me ei olla voitu puhua asiasta, enkä ees taho puhuakaan siitä. Sen tiiän, että äiti oli nuori ja se olis varmaan miettiny elämänsä etenevän ihan eri tavalla. En usko, että se koskaan olis tahtonu lapsia. Ehkä siks on ollu lähinnä irvikuva stereotyyppisestä pullantuoksuisesta ja empaattisesta äidistä.

Aika monena iltana tuli mietittyä, että olis ehkä ollu parempi jos äiti olis vaan tehny mun kohdalla abortin. Tais olla idiootti kun ei sitä tehny. En oo kovinkaan monelle sanonu siitä asiasta. Sami on yks niistä harvoista, joille olen kertonu siitä. Harva ymmärtää, että jokainen nainen ei taho lapsia ja ettei jokainen äiti ei ole se unelmaäiti. Tahdon suhtautua omaan lapseen eri tavalla. Jos joskus saisin lapsia, yrittäsin olla lähempänä sitä stereotypiaa ja mieluiten tarjota omille lapsilleni erilaisen lapsuuden. Oon jo nuorena miettiny, että jos tulisin raskaaksi en varmaan pystys tekemään aborttia. Yrittäisin välittää lapsestani ihan sama miten vaikea tilanne olis ollu. Ehkä oon aina mieleni sopukoissa tahtonu "vahinkolapsen". Suunnitellun "vahingon". Ehkä siks nyt ollaanki tässä tilanteessa. Kun suunnitellusti ei tule tarpeeks nopeasti niin sitten yritetään kiertoteitse.

En muista mitä piti kertoa. Oon niin ärtyny tosta hyökkäämisestä. Mut normikuulumiset: Alaselkää särkee pahaenteisesti, mut kuukautisia ei ole vielä kuulunu. Todennäkösesti voin sit mennä gynelle huomenna. Normi päänsärky. Ei migreeniä. Toistaiseksi vihlonta on jättäny rauhaan. Pyörälenkeillä oltu nyt viikonloppuna vajaasta tunnista puoleentoista tuntiin ja saatu hiki pintaan. Ei onneksi ole iskeny sillon mutta oon yrittäny ottaa rauhallisesti. Ihan kunnon lantio mulla näyttäs olevan, mut vatsaan on kerääntyny sitä rasvaa. Kumpa se alkas nyt palamaan ihan kunnolla...

Kattelen tässä samalla elokuvaakin. "Jätä se". Pistäny vähän ajattelemaan miehiä ja miesten käytöstä. Kun ei kihloissakaan olla. Kai siitä sitten myöhemmin.

FemCare kännykässä!

Kyllästyin siihen, että FemCare antoi jatkuvasti "asennusvirhe"-ongelmaa. Kokeilin juuri äsken ladata FemCaren koneelta käsin Nokia Dropin kautta! Lataaminen onnistui! Yritän tutustua tähän ohjelmaan nyt ensin ja ilmoittelen sitten enemmän, mitä tykkäilen. Mutta kaikille tuosta asennusvirhe-ongelmasta kärsiville. Ladatkaa siis sovellus Nokia Dropin kautta tai ottakaa se koneelle ja siirtäkää puhelimeen tjv.

Jos taskusta löytyy Nokian kapula niin lataa ihmeessä toi sovellus itelles, koska parempaa ilmasta ja monipuolista sovellusta Nokia -sovelluksissa ei tällä hetkellä ole. Ainakaan mun puhelimelle.

Alustavasti voin sanoa, että tää näyttää kierron pituuden ja arvioi seuraavan alkamisajan, ottaa huomioon kuukautisten keston ja sit tässä on joku luteraalivaihekin.

Tää sovellus on/sisältää
1) Ilmanen!
2) Visuaalisesti hyvännäkönen!
3) Vähän kaikkea!
4) Suomenkielinen!
5) Jotain lepertelyehdotuksiakin.. ;)


Tässä tietysti on mainoksia erillisessä valikossa, mutta koska tää niin monin eri puolin vaikuttaa hyvältä, niin en valita. Eikä ne mainokset ees pomppaa päälle, jos ei erikseen mene sinne valikkoon.

Ja joidenkin teidän helpotukseksi, ja koska yritän olla kiva ihminen, pistän tähän linkin :) Tää ei ole mainos tai Nokia ei ole lahjonu mua pitämään palopuhetta. FemCare Nokia Kaupasta ilmaiseksi

YTHS:ltä sanottiin, että olenko varma, haluanko perua ajan, sillä jonoa vähän yli kuukauden ajan. Sanottiin, että voidaan katsoa tilannetta uusiksi viikon alusta. Jos mulla on vuoto samanlaista tihkutusta ekana päivänä kun viime aikoina yleensä on ollu eli ei paljoa mitään niin sitten lääkäri kuulemma vois ottaa periaatteessa sisään.

Ja kaiken tän turhan ajan aikana mun olis pitäny tehä opparia.... Ei oo edistyny. Mä oon ollu extralaiska tällä viikolla (itsenäisten töiden suhteen). Mut harjottelupaikka on nyt melkein selvä. Ainaki ne huolii mut sinne mut eri asia miten muun koulun kanssa pystyy olemaan siellä nyt paikka, etenkin kun mulle on kaavailtu aika mahdottomasti tekemistä.

Elämän pieniä murheita

Mä oon niitä onnellisia, joilla on hyvä iho. Sellanen, jolla ei koskaan oo tullu herkästi finnejä. Vaikka sanotaan, että suklaansyöminen ei kiihdytä finnien popsahtamista esille, yleensä just päivä tai pari sen jälkeen, mulla saattaa olla yksi tai kaksi finniä. Ehkä oon outo nainen. Suklaa ei ole koskaan ollu mun suoranainen intohimo. Se on enemmän Samin juttu. Mun ei ollu tarkoitus ees puhua suklaasta. En oo tällä viikolla syöny. Okei, pari suklaakonvehtia vissiin tiistaina kun oikeen tyrkytettiin ja siinä se oli. Mun viikkokiintiö oli sillä täynnä. Nyt mulla on finni.

Homman nimi on se, että kun mulle tulee finni, se ilmaantuu jonnekin mahdollisimman kettumaiseen paikkaan. Joskus se tulee leukaan ja koska se on tosi pieni, eikä meinaa lähteä pois mä näplään sitä ja mun leuka on sitten pari päivää ihan punanen. Ja joskus on niitä ihania hetkiä, kun se pirulainen ilmaantuu genitaalialueelle ja sitä tekis niin mieli puristaa, mut se sattuu. Sit sitä näplää ja se ärtyy. Mutta selkeesti yleisin paikka on korva. Tälläkin hetkellä mulle ilmaantu finni ja se on yllätys yllätys, korvassa. Sit en voi olla kaivamatta korvalehtiäni, kun se patti painaa siellä ja raivostuttaa mua hamaan ikuisuuteen saakka kunnes mä saan joko nylkytettyä sen irti tai että se itsekseen häviää sit sieltä. Oon kaivanu koko aamupäivän korvaani ja sain sen vihdoin ja viimein pois. Se melkein pari milliä halkaisijaltaan ja kova kuin mikä.

Mulla on muutama kaveri, joilla on akne. Siks tiiän, ettei mun pitäs valittaa tästä asiasta ja on muutenkin paljon isompia murheita. Jopa mulla on niitä isompia murheita, mut niitä ei jaksa aina miettiä. Siks on helpompi kiinnittää huomionsa johonkin paljon pienempään asiaan ja vinistä siitä. 

Sami ei päästäny mua eilen lenkille. En tiiä onko se vihanen vai huolissaan. Välillä tuntuu, että se mököttäs. Kuukautiset ei ole alkanu. Laskin vasta äsken, että olis sit kai kierron 24. päivä, jos meni oikein. Viime aikoina ne kuukautiset on vähän pomppinu, eikä oikeesti tiiä tuleeko ne 21. vai 32 kierto päivä. Ja jut nyt kun kirjotan tätä, tajusin, että mun pitää nyt sit kai soittaa sinne YTHS:lle ja siirtää gyneaikaa, sillä varmaan kuitenkin alkaa just viikonloppuna. Mun tuurilla menee varmaan joku pari kuukautta ennen kuin saan toisen ajan. En kauhean innollani odottanu sitä gynekäyntiä niin unohtunu sekin, että hei, millos ne kuukautiset nyt oikeestaan ehkä saattas tulla ja kun kierto on heitelly niin pikkasen paha ennustaa. Oon joskus unohtanu kokonaan jonkun lääkäriajan. Nyt mua ärsyttää vaan enemmän.

Veitsenterävä

Tässä on ollu vähän kiireitä koulun kanssa. Lähin aamulla aikasin ja tulin eilen tulin vasta lähemmäs iltaseiskaa kotiin ja söin, keittoa - of course. Keitto pitää kuitenkin melko hyvin täytenä. Mulla oli banaani eväänä, mut kun olin pistäny sen pussiin ja koko päivän oli ollu siellä niin se oli ihan ruskea ja löysä, että eipä vaihteeksi syöty mitään aikavälillä 13-19. En ole ehtiny kauheasti lenkillä käymään ja aattelin sit, että nyt nyt lähen. Olin vieläpä kauhean turvoksissa eikä aamulla meinannu mennä farkutkaan jalkaan. Pikku kriisihän siitä synty ja eikun vain lenkkipusero ja -housut ylle ja menoks.

Olin jo päässy jonkun matkan päähän kun tuli ihan suunnaton vihlova kipu tuolla alavatsa-alueella ja piti ottaa rauhallisesti. Se vihlas kolmen neljän sarjoissa nopeasti ja sit ylty sykkiväksi. Ihan kuin veitsellä olis viilletty mun kohtua sisältä päin. En pystyny seisomaan se tuntu vaan pahemmalta. Piti istua. Onneks vähän matkan päässä oli penkki. Yritin lepuuttaa itteäni siinä vähän aikaa ja sit kun tuntu menneen ohi niin jatkoin. Mut ei menny varmaan 10 minuuttia kun vihlas uusiks vielä pahemmin ja kaaduin sit maahan kun juoksin alamäkeen ja meni jalat alta. Otin käsillä vastaan ja tuli kämmeniin asfaltti-ihottumaa. Ihmiset katto. Eivät sanonu mitään ja jatkovat sit matkaansa. Jäin istumaan nurmikolla vähäks aikaa, mut se sykkiminen ei tuntunu loppuvan. Tuntu, että olin siinä pienen iäisyyden kun kuuntelin oman kroppani reistailua. Vähän aikaa meni kun joku nainen tuli kysymään, että oonko ok. Olin silleen, että pitää levätä vaan vähän. Se jäi siihen vähäks aikaa ja lähti sitte. Mun oli pakko soittaa Sami hakemaan autolla kotiin. Tää on tätä samaa, jota on ollu joskus aikasemmin mut lievempänä. Sama iski esim. sillon kerran häissä.

 Kotiin tultua aattelin, että olisko kysymys vaan erittäin kivuliaista kuukautisisten alotuksesta. Ei näköjään ollu. Nukuin yön huonosti. Heräsin yhen kerran siihen kun rupes uusiksi vihlomaan. Ei ollu alkanu vielä tänä aamunakaan eikä se suoraan sanottuna ihan tollasta ole ollu.Vaikka miten yritän ettiä jotain kuvaa, miltä se kipu tuntu, en vaan löydä tarpeeksi kuvaavaa...

Mulla on ens viikolla aika sinne gynelogille. Jos selviäis tästä jotain.

Kurkku, gurka, cucumber, concombre...

Eilen oli huono sää. Nukuin pitkään eikä tullut paljoa liikuttua. Yksi pikku pyörälenkki kylläkin. Aamulla sellainen kiva luomukaurapatonginpalanen, joka oli kyllästetty kasviksilla (omatekemä tietysti, ei mitään kaupan valmismoskaa). Se oli todella herkullisen näköinen ja täyttävä. Iltapäivällä vähän musiikkia ja tanssimista. Sami sanoi, että näytän apinalta. Unohdin nälän ja ajankulumisen kokonaan ja söin seuraavan kerran vasta kuuden tunnin kuluttua... Ei hyvä. Turvotus on kuitenkin laskenut huomattavasti viikonlopun aikana. Onneksi. En nimittäin olisi uskaltanut vilkaistakaan tänään ulos. Ja huono sää jatkuu. Mun pitäs ruveta tekemään vatsalihaksia, sillä vatsa on mun ongelma-alue nro. 1. Mutkun mutkun...

Kävin kuitenkin kaupassa ja ostin niitä makukurkkuja. Ja vähän kaikkea muutakin mutta unohdin perunat. Sääli, olisi nimittäin ollut hyvä syödä kunnon pottumuusia. Illalla syötiin sitten Samin kanssa possuviipaleita juustokastikkeessa ja pastaa. Ja salaattia. Mulla oli kunnon lautasmalli: 1/2 salaattia, 1/4 lihaa ja 1/4 pastaa. Samilla sen sijaan ei ollut tälläkään kertaa yhtään salaattia.

Iltapalaksi: -Teetä
-Pieni lautasellinen makukurkkuja ja normikurkkua dipillä
-1 leipäpala
-Marjoja
-1 dl jäätelöä

Tällä kertaa ostin parempia kurkkuja. Ehkä näillä voisi vierottua sipseistä.

Aamupala:
-Puolikas banaani
-Kananmuna
-Makukurkkuviipaleita
-Tavallista kurkkua
-1 dl yogurttia marjojen kanssa
-Teetä

Saatan olla turvoksissa jo tulevien kuukautisten takia. Saa nähdä milloin tulevat ja pitääkö kierto yhtään paikkaansa. Ja jos pitää niin yritän vaan sit kierron mukaan ja houkuteltua Samia. Sami on ollu nyt kohtuu aktiivinen, mut ehkä olis paras nyt sitten pihistellä, että sitä ens viikolla oikeesti haluttais. Viikonloppuna ärsytti vähän kaikki ja kämppä on taas sekaisin. Nalkutin Samille sotkemisesta, mutta Sami puolustautui ja sanoi, että olen tällä kertaa sotkenut itse. Pakko se on myöntää sillä suurimmaks osaksi ne oli ihan omia tavaroita. Ja tiskiallas on taas täynnä tiskejä...

Sami onnistu saamaan lyhyen pestin. Se on pääosin iltatyötä, joten ollaan sit harvoin samaan aikaan saman katon alla. Kun mä lähen kouluun Sami jää kotiin ja kun mä tuun koulusta Sami on jo töissä. Mut onneks sai töitä.

Lopputyö ei onnistu. Oon jatkuvasti vaan jumissa. Lukossa. En pääse eteenpäin. Musta tuntuu, etten ymmärrä. Tieteellinen taustatyö. Mikset vain voisi valmistua itseksesi?

Tämä ei ole hyvä tämä

Kaikki oli vallan mainiosta. Eilisiltaan saakka. Sami oli lähtenyt poikien kanssa viihteelle. Mutta sitten se tapahtui. Mieliteko. Jääkaapissa ollut paljoa mitään mielitekoa tyydyttäviä ainesosia. Vastoin kaikkia ennakko-oletuksia löysin kaapin perältä popcornipussin. Päätin tyydyttää suolaisen nälän tarpeeni ja palkita itseni iltapäivän pyöräilylenkistä ja asunnon siivoamisesta. Lisäsin vielä itse extra-paljon suolaa poppareihin. Ennen kuin huomasinkaan, olin syönyt koko pussin sisällön. Tänään vatsani on niin turpeana, että voisi luulla minun olevan raskaana! Jopa Sami huomasi eron ja huomautti, että olenko kenties jotenkin turvoksissa. Se ei suoraan sanottuna ole ensimmäinen asia, jonka mieheltään haluaisi kuulla.

Tänään pyörälenkki ja juoksulenkki. Söin myös tavallista enemmän salaattia, enkä ottanut riisiä kanan kanssa. Päivän aikana olen syönyt kaksi leipää ja vähän lisää salaattia. Ja teetä.

Heikkouteni ovat suolaiset syötävät. Voisin olla ilman makeaa pitkiä aikoja, mutta suolaiset naposteltavat ovat aina silloin tällöin mielessä. Suurin paheeni ovat sipsit, mutta sipsien puutteessa kaikki muu suolainen käy: popcornit, juustonaksut, krutonkikuutiot, pasteijat, tavallista suolaisempi leipä, kermajuusto jne. Ja mitä pitemmän aikaa olen yrittänyt olla ilman suolaista herkkua, sitä pahempi mässäily on, jos suolaisennälkä yltyy mahdottomaksi. Olen yrittänyt vieroittua syömällä herkkukurkkuja dipin kanssa, mutta niistä jäi ikävä jälkimaku. Ilmeisesti pitää sitten nyt kuitenkin ostaa herkkukurkkuja tähän suolaisen nälkään. Muuten terrorisoin laihduttamisyritykseni. Jos jollakulla tulee mieleen jotain suolaista ja kevyempää korvikesyötävää niin ehdotuksia otetaan vastaan.