keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Rikkinäinen kohtu?

Kuukautiset tulivat ja menivät. Kierto on kohtuu normaali ja olen ollu ylityölistetty kouluhommialla. Mutta. Vihlonnat ovat alkaneet taas voimistua. Ennen kuukautisia vihloi mutta ajattelin että jos ne liittyisivät kuukautisiin ja sitähän terkkarikin sanoi. Nyt kuukautiset ovat loppuneet. Vihlonnat jatkuvat ja ovat jopa voimistuneet että olin sitten kesken kaiken saattanu päästää tahattomia äännähdyksiä kun tuntuu että sinne jonnekin alas sattuu. Se on vain nopea vihlaisu mutta tuntuu aivan kuin puukolla viiltäisi kohtua tai munasarjoja tai jostain sieltä. Se saa kouristumaan ja varomaan pieniäkin liikkeitä. Ettei se vaan tule uudestaan. Joskus se voi olla poissa pitkäänkin jopa useita päiviä ja sit se tulee uudestaan ihan yhtäkkiä. Aina oikealle puolelle. Tässä oli yksien kuukautisten välillä joku outo vuoto ja muilla meni pasmat ihan sekasin. En muistanu asiasta kirjottaa kun oli aika pitkä väli viime kuussa.

Sinä aikana jota mulla on käytettävissä en ole saanu tehtyä lopputyötä vaan olen googletellu netistä mistä tää kaikki voisi johtua mutta tuntuu, ettei mikään sovi kuvaan. Vihlontoja tuntuu olevan vaan niillä jotka on raskaana. Mähän en siis ole raskaana huolimatta siitä että vähän yksipuolisesti yritin edistää tilannetta. Ja kun kuvauksia on lueskellu sitä on tullu vainoharhaiseksi. Mikä mulla on? Munasarjakysta, vulvodynia, kasvain, endometrioosi? Mitä jos en koskaan voi saada lapsia?! Välillä tuntuu kuin kohdussa olisi toisella puolella outoa painetta. Viimeksi kun mulla oli vihlontoja niin lääkäri paineli sitä kohtua päältä ja siinä oli pieni kova kohta mutta se arvatenkin johtu tulehduksesta.


Oon valvonu monta yötä tai nukkunu huonosti ja miettiny näitä asioita ja ollu sitten väsyny harjottelussa ja koulussa. Olen yrittäny puhua Samillekin mutta Sami vaan yrittää rauhotella, ettei mulla ole mitään. "Sä olet nuori ja terve nainen. Ei sulla mitään ole." Endometrioosiahan nimenomaan todetaan nuorilla naisilla ja mä pelkään sitä aivan helvetisti. Mua vituttaa tuo Samin asenne sillä otan sen vähättelynä. Ei sillä itellään oo mitään ongelmia. Se ei ymmärrä eikä se ymmärrä mun pelkoa. Mitä jos mun kohtu tai munasarjat on ns. vialliset? Mitä jos mä olen rikki, enkä voi saada lapsia? Se on toinen asia Samin menettämisen rinnalla jota pelkään aivan tajuttomasti. Meillä on se ero että Sami elää enemmän sen mukaan miten elämä etenee mut se ei ole ite kovinkaan valmis tekemään erityisesti mitään minkään eteen. Mä suunnittelen asioita ja tulevaisuutta ja mietin asioita, joita Sami ei ite ole sanonu koskaan ajatelleensa. Sekin mua vähän ärsyttää.

Oon jutellu lääkärin kanssa tästä samasta asiasta jo pariin otteeseen. Alkuviikosta kipu ylty sietämättömäksi ja tuli kolmen voimakkaan viillon sarjoissa useamman kerran peräjälkeen. Jouduin menemään YTHS:lle ja pääsin onneksi heti sisään. Vihlonnat oli tosin siinä vaiheessa jo loppunu kun pääsin sisälle. Lääkäri sano, että pistetään lähete eteenpäin, että saatas tää mahdollisimman nopeesti pois päiväjärjestyksestä, että voisin keskittyy taas opintoihin. Sillä tääkin kaikki vie multa aika paljon voimavaroja ja pohtia ite mikä on vialla. Enkä mä voi tehdä asialle yhtään mitään.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Ruokaremontti

Olen yrittäny opetella syömään uudestaan. Nyky-yhteiskunnan kiireinen elämäntyyli ei tue pitkiä ruokataukoja. Olen monta vuotta tehny niin, että skippaan aamiaisen ja syön koulussa vasta iltapäivällä ekan aterian silloin kun ehdin. Useimmiten nälkä on jo niin kova, että sitä kasaa lautasen täyteen ja hotkii ruuan mahdollisimman nopeasti ehtiäkseen seuraavaan paikkaan. Pahimmillaan syömään on päässyt vasta kun pitäisi jo olla toisessa paikassa ja ruoka pitäisi nielaista viidessä minuutissa. 

Luulen tästä ruokailutapojen muutoksesta johtuvan eräänlaista aamupahoinvointia, etenkin ruokailun jälkeen. En ole oikein ikinä tottunut syömään aamiaista. Tätä on ehkä ollut joskus ennenkin, mutta nyt se on voimakkaampaa. Toisaalta mä melkein toivoisin, että kyseessä olis vauva, mutta kun mä en oo edes viittiny yrittää tässä kiireessä kun on tullu vastoinkäymisiä peräjälkeen ja sit on ollu välillä epävarma mitä tahtoo, kun oli se klamydiajupakkakin. Ollaan tosin pidetty muuten hauskaa aina kun ollaan ehditty.
 
Se oli pienoinen järkytys, kun vasta toisten blogeja lukiessani tajusin, etten pureskele ruokaani ollenkaan. Nyt viimeisen kuukauden ajan olen yrittänyt noudattaa tätä sääntöä, että pureskelisin kerrankin ruokani kunnolla, muutamankymmentä kertaa, tai edes sen parikymmentä. Syyllistyn ikävän usein vanhoihin tapohin ja useimmiten nielen sen joka tapauksessa ja tajuan vasta jälkikäteen, että tein taas tyhmästi. Pureskeltuna ruoka maistuu aivan erilaiselta. Jopa paremmalta, vaikka kasvikset eivät suurinta herkkuani ole olleet. Tänä aikana olen herkutellut juustokakun palasella. Sekin maistui täyteläisemmältä, kun nautintoa vain pitkitti. Sami vain syö aina nopeasti ja poistuu pöydästä sen jälkeen, eikä jää ruokaseuraksi. En suurin piirtein ehdi aloittaa ruokailua, kun Sami on jo itse syönyt. Se tuntuu typerältä.

Sipsit on vaihdettu dipattaviin kasviksiin eli pääasiassa porkkanoihin ja makukurkkuihin. En oikein pidä porkkanoista mutta kaipa niihin tottuu joten kuten. Mieleni tekisi silti mieli sipsiä ja haikailen ohuita suolaisia makupaloja sipsiosaston ohikulkiessa. Olen myös yrittänyt syödä vähemmän hiilaripainotteisia ruokia. Kuitenkin tämän ja viime kuun aikana rupesin saamaan enemmän migreenikohtauksia. En tosin osanut yhdistää niitä hiilareiden vähentymiseen, mutta kun haeskelin tietoa migreenistä huomasin, että migreenikohtauksen aikana suositeltaisiin syötävän jotain hiilihydraattipitoista. Ahmin sitten hiilareita ja migreeni helpotti jonkun verran, tai ei ainakaan pahentunut. Sen jälkeen olen yrittänyt syödä enemmän hiilareita, etten kärsi toistuvasti migreenistä. Olen saanut olla kohtuu turvassa. Luulen, että sillä on jotain merkitystä asian suhteen.
Hedelmiä olen haalinut itselleni nyt entistä enemmän. On omenaa, melonia, kiiviä, satsumoita, rypäleitä lähestulkoon aina tarjolla. Varasto alkaa tosin taas ehtyä, että alkuviikosta sitten uudet satsit. Kaupassa tosin pitää aika tarkasti syynätä, ettei hedelmissä ja kasviksissa ole jo valmiiksi hometta. Kaapissa piilottelen myös jatkuvasti pähkinöitä pieneen nälkään. Sekin varasto tosin ehtyy nyt. Yllätyksekseni olen myös silloin tällöin saanut Samin syömään hiukan kasviksia ja hedelmiä. Sami ei nimittäin yhtään välitä "pupun ruuasta".

perjantai 26. lokakuuta 2012

Elämäntaparemontti

Sami lähti kavereittensa kanssa jonnekin ja mä olen siis yksin kotona toistaseksi. Meillä menee Samin kanssa tosi hyvin <3 Ei draamaa tai muuta, mutta muuten mulla on ollu aika raskas viikko ja raskas kuukausi. On harjottelua, koulua lisääntyvässä määrin, liikuntaa ja sitten äitiä, jonka vointia pitää aina välillä varmistaa, eikä se ole erityisen iloissaan siitä. Ja jostain syystä mun tekemä jauhelihakeiton liemi näyttää vihreältä, että mä melkein jo epäilin, voiko sitä syödä.

Mun piti jo ajat sitten tehä liikuntapäivitys. Oon lisäny tässä syksyn mittaan liikuntaharrastuksia. Käyn viikottain joogaamassa, tanssimassa, salilla ja kävely/juoksu- ja/tai pyörälenkeillä. Nyt sit kun yrittää sataa lunta mä varmaan joudun jättämään pyörälenkit pois. Sain itteni heti nurin kun maahan tuli vähänkään kuuraa ja nousi oikein ihanat mustelmat jakoihin pitkälle matkalle. Onnistuin sit kaatumaan tangon päälle ja siitä sit nurin maahan. Toi kuvan mustelma on pientä siihen verrattuna mitä mulla oli jaloissa sen jälkeen ja onhan se vieläkin vähän arka. Liikuntaa on tullu harrastettua ja todettu taas miten vaarallista se on. 

Kaikesta huolimatta musta tuntuu, ettei paino putoa. Huvittavinta tässä oli, että olin popsinu muutama viikko takaperin ihan rutkasti suklaata useamman levyn ja vetelehdin lähinnä vaan sohvalla ja sängyllä masiksessani mut vaaka näytti, että olisin laihtunu. Sitä seuraavana viikkona kun olin tehny enemmän töitä ja jättäny herkut pois niin paino oli noussu ja mua ärsytti. Kyljistä olen kaventunu, mut vatsakumpu vaan on ja pysyy. Kai niidenkin pitäisi jossain vaiheessa lähteä pienenemään, niinhän?

En oo kuitenkaan paljoa mielestäni muuttunu, eikä painoaan ole pahemmin pudonnu, mut musta tuntuu, että miehet on ruvennu kiinnittämään muhun enemmän huomiota. Kun kävin viimeks salillakin niin yks tapaus yritti sitten jutella aina välillä ja pihapiirissäkin tuntemattomat miehenkilöt on ruvennu moikkailemaan viime aikoina. En yhtään tiiä mistä tää johtuu. Tai sit ne vaan on luullu mua joksikin toiseksi.

Nyt jos sais tuon lopputyönki etenemään... Tuntuu ettei mulla taho olla kaikelta muulta nyt sille aikaa.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Aivoinfarkti



Ei. Ei mulla. Mä oon kunnossa. Mutta tää sattu yhdellä näistä harvoista mun elossa olevista sukulaisista. Äiti joutu sairaalaan. Lääkkeet, lepoa ja kotiutus. Ei halvausta eikä suurempia pysyviä vammoja. Se oli kai onnekas, ettei mitään kauhean vakavaa käyny ja se huomattiin ajoissa. Mut sen perään on sitten pitänyt kattoa viime aikoina kaiken koulun, harjottelun ja muiden hommien lisäksi ja varmistaa, että se pysys levossa, ettei se uusiutus. Eikä se oikein ole mikään maailman helpoin ihminen. Tässä ei ole ehtinyt oikein ajatella. Ja joinakin päivinä mulla on ollu ihan tajuttomat migreenikohtaukset et oon vaan vetäny särkylääkettä ja nukkunu pätkittäistä unta. Eikä lopputyö ei ole edenny paljoa yhtään, sillä ne päivät oli pääosin sen tekemiseen varattuja.


Oon sen verran stressaantunu, etten oo edes ehtiny pohtia vauvoja ja rattaita ja seuraavaa siirtoa pelilaudalla. Mut kuukautiset on tullu ns. normaalisti eli n. 26 päivän välein. Mä luulen, että yrittäminen tuotti mulle kauheesti stressiä. Mut joo, ikävä juttu tässä myös, että vihlonnat, jotka oli jonkun aikaa poissa, tuli taas takasin. Mun pitäs kai varata taas gyneaika.

Sami on vaihteeksi työkkärilistoilla. Olen ite yrittäny saada jotain osa-aikasta työtä. Ja tuli yks mahollisuus, mut se sitten lipsu taas sormien välistä. Vaihteeksi joku toinen sai sen. Siivoomaan pääsisi kohtuu helposti yhteen paikkaan, mut siellä on sit yks ihminen, josta tahon pysyä erossa. Se tahtoo aina palveluksia ja sillä pitää jatkuvasti terapioida - toisin sanoen se puhuu koko ajan ja sit jos se soittaakin kysyäkseen esim. yhtä työjuttua niin yhtäkkiä sitä huomaa, että toinen selittää pulmallisista ihmissuhteistaan vähintään sen puoli tuntia. Kaupan päälle se on onnistunu sotkemaan mun asioita ja vaurioittamaan mun ja Samin omaisuutta, joten ei kiitos. Ollaan ikävä kyllä törmätty viime aikoina vahingossa. Se vaan tuo itteensä tykö ja loukkaantuu ihmeasioista. Mun ongelmana oli se, että olin alusta alkaen liian kiltti. Sit jos sen kanssa joutus olemaan taas samassa työympäristössä... Siitä ei suoraan sanottuna tulis mitään. Mun pää hajoais.


Mä yritän päivittää useemmin mitä nyt ehin. Seuraavan postauksen pitäs olla mun laihdutusyrityksestä. Sanoinko 5-7 kg viimeksi? Jospa tehtäs siitä 7-10 kg… Sami kyllästy mun keittoputkeen ja ollaan syöty liikaa kiinteetä ruokaa ja hiilihydraatit samalla lisäänty. Ja tein aika mielenkiintosen havainnon viime migreenikohtauksen aikana. Eiköhän tää ollu toistaseksi tässä.

tiistai 2. lokakuuta 2012

Positiivinen vs. Negatiivinen

En oo päivittäny pariin viikkoon. Syystä ettei ole ollu sellanen olo, että vois jakaa ajatuksiaan ja on pitäny keskittyä kaikkeen muuhun. Tai ehkä olis pitäny. Oon nyt sit ajatellu näitä kaikki juttuja vaan itsekseni.

Viimesin blokkaukseni koski klamydianäytettä. Me riideltiin Samin kanssa siitä klamydiahommasta ja Sami kyllä kivenkovaan väitti, ettei olis pettäny mua. Meillä raivottiin, valvottiin ja itkettiin. Ja kävi ilmi, että Samin ex oli ottanu kesällä yhteyttä useempaanki kertaan ja olis tahtonu tavata. Sami edelleen väitti, ettei olis tavannu sitä ja suoraan sanottuna en oo ihan varma asian laidasta. Se sano, ettei vastanu ekana ollenkaan ja sit, et se ei taho tavata. Päätin uskoa Samia. Jännitin kuitenkin mitä sit näyte näyttää. Mut vaikka Sami olis pettäny niin mikä mahdollisuus olis, että se olis saanu klamydian? Aika pieni loppujen lopuksi. Mut mä päätin uskoa ja luottaa. Viime keskiviikkona tuli tulos. Negatiivinen. Sai huokasta helpostusta. Sitä jo rupes pelkäämään, että mitä kaikkea klamydiasta vois seurata ja meidän suhteelta olis muutenkin menny pohja. Mä uhkasin, että Sami saa lähteä, jos mitään löytyy.


Mut on tässä käyny vähän takapakkia muuten. Taisin mainita, että hain yhteen paikkaan töihin. Periaatteessa se oli just mun käsissä, mut se vedettiin pois. Kerkesin jo käydä vähän perehtymässä työpaikan oloihin. Mä ymmärrän, vaikka se harmitti ja ne olis tahtonu mut, jos ei kuulemma nyt niin mahdollisesti vaikka myöhemmin, mut eri asia onnistuuks se. Ei ne tehny mulle mitenkään paskamaisesti, kuten vois tästä ymmärtää, mut tilanne vaan oli sellanen. Olin kuiteski siitä vähän rikki niin jätin lenkin välistä ja söin kaks levyä marenkisuklaata, mikä ei todellakaan ole hyvä juttu... :( Marenkisuklaa oli muuten tosi hyvää.

Toissa viikonloppuna oli ovulaatio. Tuntu nipistyksen et kuin munasolu kai irtos, mut ite ovulaatio ja halut oli aika laimeet. Toisaalta kai ymmärtää miks, kun kaikki tuntu niin epävarmalta. Eikä mulla ollu mitään haluja yrittää. Paitsi, että me päädyttiin Samin kanssa vällyjen väliin siitäkin huolimatta, että olin sille vihanen. Ja ihan turhaan. Oon yrittäny korvata sitä sille ja ollaan yritetty puhua asioista vähän vapaammin.

Ja törmäsin entiseen kaveriniini, jolle kerroin lapsitoiveista. Se vaan katto mua hetken ja kääns päänsä ja kulki vaan eteenpäin. Että sellanen ihmissuhde se sitten oli.

Laihdutushommat on menny masistelun suhteen vähän pieleen, mut jotain edistystä ja oivalluksia tässä on sattunu. Kerron kuiteski niistä sit seuraavassa postauksessa.

//Kenties jotain ironista, että plussan sijasta odoteltiinkin miinusta.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

"Valvottuja öitä en takaisin mä saa"


Tän alkuviikon on tullu oltua harjottelussa. Seurantaviikko pääosin. Eilen oli tullu kesken päivän puhelu numerosta, jota en tunnistanu. Soitin takas ja kävi ilmi, että se oli YTHS:ltä. Tuloksiin piti mennä joku vähän reilu viikko niin en sitten oikeen ollu varma millon vois soitella. Yleensähän ne sanoo, että menos pari viikkoa. Ja sen sijaan, että olisin saanu erityiset tiedot tuloksista, mulle sanottiiin, että pitää tulla mahdollisimman nopeasti antamaan klamydianäyte. Siis mitä v****?! Suoraan sanottuna sydän hakkas aika tuhatta ja sataa enkä pystyny miettimään muuta kuin, että onko Sami pettäny mua vai mitä helvettiä?!

Hakeudun vähän syrjempään ja soitin Samille. Ei vastannu. Tietysti kun se sattu olemaan just sillon töissä. Soitin sit ahdistuksessani useemman kerran ja sit Sami vihdoin vastas. Ja heti ekana pakautin sille melkeen itkusilmässä: "Oot sä pettäny mua?" Sami meni ihan sanattomaksi ja rupes änkyttämään. Se sai sit loppujen lopuksi sanottua, ettei se ole sellasta tehny ja miks ees epäilen sellasia? Kerroin, että mut oli käsketty klamydianäytteeseen. Sami ei osanu sanoa siihen oikein mitään. Terotin Samille, että jos sieltä löytyy jotain niin meidän suhde on sitten ohi. Itkin puhelimessa. Sami ei tienny miten reagoida.


Lähin sit vähän aikasemmin harjottelusta pois antamaan sitä näytettä. Kun rupesin kyselemään, että miks tälleen niin lääkäriltä oli kuulemma tullu käsky. Mulla oli tulehdusarvot ollu vissiin aika korkealla ja lääkäri oli sit kai ruvennu epäilemään jostain syystä klamydiaa? Sanoin, etten ihan usko et olis mitenkään aiheellista, kun en kuitenkaan oo mitään irtosuhteita harrastanu tässä pahemmin, eikä kumppaneitakaan oo mitenkään kauheen monta niin musta oli kyllä aika älytöntä epäillä sellasta. Se terkkarimuija sit jatko, että testataan nyt ja katotaan sitten. Ja sano, että jos en anna näytettä niin ei ruveta hoitamaankaan sitä tulehdustakaan. Ei mitään erityisiä seityksiä. Mä sit jouduin antamaan sen näytteen ja lähin helvettiin sieltä sen jälkeen kun olin saanu reseptini. Clue-solut luokkaa I. Lähtiessäni sanoin, että tää testi tehtiin kyllä turhan takia. Hoitaja vaan hymäyili ja toivotti hyvää jatkoa. Tulokset noin viikon kuluttua. 

En oikeesti tiiä mihin pitäs uskoa. Mä epäilen vähän Samia sen taannoisen exä-tempauksen takia mut loppujen lopuksi en usko, että mulla mitään klamydiaa olis. Menin kotiin ja olin ihan toimettomana. Mun oli tarkotus lähteä sinne tanssiryhmään, muttei ollu mitään haluja. Sami tuli pian kotiin. Sillä oli alkanu aikasemmin tänään ja loppunu sitä myöten myös aikasemmin. Me yritettiin jutella mut onnistuin kärjistämään kaiken riitelyksi. Kokemukset Samin exän kanssa nous pinnalle ja sitä myötä myös meidän molempien tunteet ja oli aika palava sanasta ajatusten viskomista. Sami sano nukkuvansa sohvalla, jos en rauhotu. Seurauksena mä valvoin lähes koko yön.

Sami tuli jossain vaiheessa neljän aikoihin sänkyyn ja yritti lääppiä, mutta tyrkin sen pois. Me yritettiin puhua jotain mut se sitten kärjisty taas ja Sami palas sohvalle. Nukuin viime yönä varmaan sellaset kolme tuntia jos sitäkään. Aamulla kun heräsin niin Sami oli lähteny. Se oli pistäny lapun, että oli lähteny töihin, koska ei ollu saanu unta. Ja mun pitäs mennä kohta seurantaan. Meillä on onneksi ohjeistus vasta yhdentoista aikaan. Meitä on siis kolme nelljä samassa paikassa ja yhteiset palaverit ja ohjastukset. Mut en tiiä, miten voin oikein suunnittella ja mitään. On nimittäin aika väsyny ja sekanen olo ja mua ahdistaa. 


lauantai 15. syyskuuta 2012

"So Low In Calories... 'It's a Miracle!'"

Oltiin Samin kanssa käymässä toisessa kaupungissa ja päätimme käydä ruokakaupassa ennen kotiinlähtöä. Huomasin sitten alelappuja hyllyssä. Siellä oli jotain Miracle Noodles -tuotteita. Tuote oli äärimmäisen vähäkalorinen (5 kcal/100 g). Mutta kalliitahan ne olivat - 3,99 € paketti ilman alennusta ja jäihän sitä hintaa vielä alennuksen jälkeenkin. Sami kielsi minua ostamasta niitä ja sanoi, että nyt hölmöä vedätetään ja on aika sikahinta yhdestä nuudelipaketista. Pidin kuitenkin pääni ja ostin yhden pussin kokeeksi.

Keitin meille sitten ihmenuudeleita ja vähän kanaa, jota olin valmistanut aikaisemmin. Pussin avatessani mietin, että olikohan tämä nyt ihan fiksu ratkaisu. Nuudelit haisivat minusta nimittäin ihan kuin muoville tai liimalle! Melkein olisi tehnyt mieli viskata koko pussi roskiin, mutta huuhtelin huolellisesti ja keitin niitä vedessä sitten noin pari minuuttia ja tarjoilin. Lisuketta pitää olla, sillä melko mauttomia ne suoraa sanottuna olivat, mutteivät yhtään niin pahoja kuin miltä ne haisivat. Uskon, että osaisin kokata näistäkin hyvin maittavia. Nyt meillä oli vain vähän kiire ja kiljuva nälkä, etten ryhtynyt sen enempää taikuroimaan.

Piti etsiä vähän lisätietoa näistä nuudeleista ja kävi ilmi, että japanilaiset naiset tuppaavat syömään niitä. Ei siis ihmekään kun ne ovat niin laihoja. Jos vielä konjak-jauhoja saisi markkinoille kohtuulliseen hintaan. Olisi aika unelma. No, joka tapauksessa, voisihan näitä ostaa silloin tällöin jos tulevat vastaan, mutta näillä varoilla tätä ei oikein tavaksi voi ottaa. Ruokaan voisi tottuakin, mutta hinta on suoraansanottuna pieni ongelma. Jos näitä saisi lähikaupasta, niin ostaisin varmaan kalliista hinnasta huolimatta pussin tai pari viikossa.Voisihan sitä tarkemmin katsella ensi kerralla omankin kaupan hyllyköitä, löytäisikö mitään lähellekään samaa. Suorittelen kuitenkin Miracle Noodlesia sellaisille, joilla on siihen varaa.

Tänään lenkki n. 50 minuuttia. Eilen meni vähän yli tunnin lenkiksi ja tänään huomasin olevani turvoksissa, kun en ollut syönyt n. 3-4 tunnin välein. On ollut vähän kiireisiä päiviä niin turvotus näkyy heti, kun jättää aterian tai pari välistä.

torstai 13. syyskuuta 2012

Normikierto

Vuoto ei sit loppunut. Sen vaan paheni. Sitten alko koskemaan vatsaa. Tuli sit samaan syssyyn ne kuukautisetkin. Olin taas unohtanut miten ärsyttävältä se tuntuu. Buranaa poskeen. Tuntuu että on kuin punainen Niagaran putous, kun on kolme neljä päivää vaihdellu rättejä ja ohivuotojakin on ikävästi sattunu. Tiistaina silti turvotus helpotti ja samat farkut mahtuu jalkaan ihan ongelmitta. Melkein voisi väittää, että saattaa olla lisätilaakin. Kierto normaalissa eli 26-27 päivää. Ensi viikolla siis ilmeisesti ovulaatio, eli aloitan kevyellä kiusoittelulla piakkoin, niin ehkä sitä vois vähän yrittää tärppiäkin.. ;) Vaikka kyllä haluttaisi aika paljon nyt, mutta Sami ei oikein ole innostunut puolukkamehupäivistä ja se on muutenki vähän nuutunu. Sitä flunssaa kun on liikkeellä niin on pitäny pitää miehestä huolta, sillon kun se on kotona.

Oon miettiny, jos ens viikolla menisin yhteen tanssiryhmään. Suoraan sanottuna oon aika norsu tanssimisen suhteen, mut tekis mieli kokeilla. Toisaalta vähän pelkään sitä, jos törmään siellä siihen yhteen kaveriniini, joka pisti välit poikki vähän aikaa sen jälkeen kun kerroin tästä projektista. Se nimittäin olis just sellanen että on menossa jos pääsee tanssimaan. En tiiä miten jäätävä kohtaaminen sit olis. Ei olla vielä törmätty toisiimme. Oon ehkä kerran nähny siitä vilahduksen ja livistäny pakoon. Eihän se itekään ole tahtonu puhua ja pisti välit poikki. Se tilanne olis ollu vaan niin sosiaalisesti kiusallinen, etten tahtonu jäädä siihen.


Oon hakenu sellaseen pikkuduuniin, mut saa nähä otetaanko mut sinne. Lisätienestit ei olis yhtään pahitteeks, kun Samillakin loppuu kohta taas työsopimus ja jatkosta ei oo tietoa :(

maanantai 10. syyskuuta 2012

Tarkastuskäynti ja ihmeellistä läiskimistä :D

Kuukatiset on vissiin palautunu ihan normirytmiinsä, joten gynekäyntiä ei tarttenu perua. Ihan hyvä, ettei tarvinu kun kuitenkin aika pitkään olis menny seraavaan kertaan. Varmaanki kroppa toimii ku oon yrittäny stressata vähemmän. Otettiin normi papakoe ja tälleen. Vissiin on tulehdus kun kuulemma paikat helottaa punasena, että joku lääkekuuri varmaan eessä. Samalla sanoin sitten niistä vihlonnoista ja lääkäri sano, että katotaan näkyykö testeissä mitään asiaa valasevaa.

Kyseli vähän seksielämästä yleensä, että onko sama kumppani jne. Noin viikon kuluttua saan sit käydä kyselemässä tuloksia. Näytteen ottaminen kirpas aika paljon ja nyt kotona on tullu ylättävän paljo verta, muttei nää kyllä kuukautiset ole. Jospa se vuoto vähän helpottais huomiseen mennessä. Ja nyt persetti kun mietin, että mistä kaikesta piti puhua niin unohin pyytää kovempaa lääkettä, vaikka gyne yritti mulle tarjota e-pilsuja esim. helpottamaan kuukautiskipuja ja -kiertohommeleita, kun mainihin asioista. Sanoin sit, etten oo innostunu käyttämään ja sanoin, että suvussa nyt on niitä aivoverenkiertohäiriöitä, ettei kannata. Ja jos oon muutenki haluumassa raskaaks, niin ei pillereitä, ei ei ei. Mutta oonko taas vähä aivo, etten muistanu muuten kysyä, että saisko muita pillereitä? Vissiin kuiteski kohtuu hyvin noiden nelisatasten napsiminen tehoaa, että unohtaa sit asian siksi aikaa kunnes ne taas alkaa. Eikä ne ihan aina ole niin kauheet, ehkä vaan se eka ja ehkä vielä tokakin päivä... Jospa mä nyt vielä pärjäisin ilmanki.

Luin eilen illalla vielä Suoli24:sta sellasen jutun, että selluliitti lähtis läiskimällä pois :D Rupesin sit nauramaan ja Sami ihmetteli, että mikä mulla on ja mainihin asiasta Samille. Sami alko sitten leikkimielisesti läiskiä mun reisiä välillä niin kovaa, että sattu :DD Oli aika myöhä kun sitten ruvettiin remuamaan, että toivottavasti ei tullu herätettyä naapureita <3 Samin kanssa kaikki on kunnossa, ehkä paremminki kuin kunnossa :) Samia ei vissiin kauheasti häirihe mikään selluliitti. Kiitos kun mulla on tällanen ihana mies. Senkin stressi on nyt vähä helpottunu. Silleen semisti.

Aattelin eilen typeryyksiä kun näin sen leffan "Jätä se". Mietin, että mitä jos Samilla onki joku toinen, kun sille tuli kesällä vähän useamminkin niitä viestejä ja se oli jonkun verran enemmän menossa ku yleensä... Ja toisaalta sitä, että kun  meidän suhde ei etene, että aikooko Sami sit ikinä mennä naimisiin ja jos lähtisin samalla tavalla kun Beth niin tuskin se rupeais perään rankumaan. Elämä kun ei ole elokuva. Luulen, että jos me oltas Samin kanssa joskus ohi niin sit me oltas kerralla ohi, eikä sitä toista tilaisuutta tulis. Sen verran pahasti pitäs olla loukannu toista.

Ja nyt muistin niin mun piti jo aikasemmin kertoa yhestä unesta. Näin unta, että olin tullu raskaaksi. Ja oltiinsitten Samin kanssa lääkärissä ja oltiin tehty ultra ja otettu jotain testejä niin meidän lapsella olis joku vakava aivojen kehityshäiriö ja epämuodostuma :( Lääkäri suositteli meille aborttia, sillä lapsi ei kuulemma välttämättä eläisi edes synnytykseen saakka ja jos eläisikin niin tulisi olemaan erittäin vaikeasti vammainen. Itkin kyllä mahdottomasti siinä unessa. En tiiä yhtään miks näin jotain tuollasta, mut mulle tuli paha olo ees joutua ajattelemaan sellasta :S

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Vahinkolapsi

On vaihteeksi tosi ärtyny olo. Äiti soitti ja äksyili puhelimessa. Löi luurin korvaan kun yritti jotain sanoa ja pommitti vielä tekstareilla jälkikäteen. Eli oikein mieltä ylentävä sunnuntai. On toivottuja lapsia, "vahinkolapsia" ja vahinkolapsia. Olin näistä jälkimmäisin - se epätoivottu vahinkolapsi. Vaikka äiti ei koskaan sitä ääneen ole noilla sanoilla ilmassu, tiedän varsin hyvin mikä tilanne oli. Me ei olla voitu puhua asiasta, enkä ees taho puhuakaan siitä. Sen tiiän, että äiti oli nuori ja se olis varmaan miettiny elämänsä etenevän ihan eri tavalla. En usko, että se koskaan olis tahtonu lapsia. Ehkä siks on ollu lähinnä irvikuva stereotyyppisestä pullantuoksuisesta ja empaattisesta äidistä.

Aika monena iltana tuli mietittyä, että olis ehkä ollu parempi jos äiti olis vaan tehny mun kohdalla abortin. Tais olla idiootti kun ei sitä tehny. En oo kovinkaan monelle sanonu siitä asiasta. Sami on yks niistä harvoista, joille olen kertonu siitä. Harva ymmärtää, että jokainen nainen ei taho lapsia ja ettei jokainen äiti ei ole se unelmaäiti. Tahdon suhtautua omaan lapseen eri tavalla. Jos joskus saisin lapsia, yrittäsin olla lähempänä sitä stereotypiaa ja mieluiten tarjota omille lapsilleni erilaisen lapsuuden. Oon jo nuorena miettiny, että jos tulisin raskaaksi en varmaan pystys tekemään aborttia. Yrittäisin välittää lapsestani ihan sama miten vaikea tilanne olis ollu. Ehkä oon aina mieleni sopukoissa tahtonu "vahinkolapsen". Suunnitellun "vahingon". Ehkä siks nyt ollaanki tässä tilanteessa. Kun suunnitellusti ei tule tarpeeks nopeasti niin sitten yritetään kiertoteitse.



En muista mitä piti kertoa. Oon niin ärtyny tosta hyökkäämisestä. Mut normikuulumiset: Alaselkää särkee pahaenteisesti, mut kuukautisia ei ole vielä kuulunu. Todennäkösesti voin sit mennä gynelle huomenna. Normi päänsärky. Ei migreeniä. Toistaiseksi vihlonta on jättäny rauhaan. Pyörälenkeillä oltu nyt viikonloppuna vajaasta tunnista puoleentoista tuntiin ja saatu hiki pintaan. Ei onneksi ole iskeny sillon mutta oon yrittäny ottaa rauhallisesti. Ihan kunnon lantio mulla näyttäs olevan, mut vatsaan on kerääntyny sitä rasvaa. Kumpa se alkas nyt palamaan ihan kunnolla...

Kattelen tässä samalla elokuvaakin. "Jätä se". Pistäny vähän ajattelemaan miehiä ja miesten käytöstä. Kun ei kihloissakaan olla. Kai siitä sitten myöhemmin.