perjantai 26. lokakuuta 2012

Elämäntaparemontti

Sami lähti kavereittensa kanssa jonnekin ja mä olen siis yksin kotona toistaseksi. Meillä menee Samin kanssa tosi hyvin <3 Ei draamaa tai muuta, mutta muuten mulla on ollu aika raskas viikko ja raskas kuukausi. On harjottelua, koulua lisääntyvässä määrin, liikuntaa ja sitten äitiä, jonka vointia pitää aina välillä varmistaa, eikä se ole erityisen iloissaan siitä. Ja jostain syystä mun tekemä jauhelihakeiton liemi näyttää vihreältä, että mä melkein jo epäilin, voiko sitä syödä.

Mun piti jo ajat sitten tehä liikuntapäivitys. Oon lisäny tässä syksyn mittaan liikuntaharrastuksia. Käyn viikottain joogaamassa, tanssimassa, salilla ja kävely/juoksu- ja/tai pyörälenkeillä. Nyt sit kun yrittää sataa lunta mä varmaan joudun jättämään pyörälenkit pois. Sain itteni heti nurin kun maahan tuli vähänkään kuuraa ja nousi oikein ihanat mustelmat jakoihin pitkälle matkalle. Onnistuin sit kaatumaan tangon päälle ja siitä sit nurin maahan. Toi kuvan mustelma on pientä siihen verrattuna mitä mulla oli jaloissa sen jälkeen ja onhan se vieläkin vähän arka. Liikuntaa on tullu harrastettua ja todettu taas miten vaarallista se on. 

Kaikesta huolimatta musta tuntuu, ettei paino putoa. Huvittavinta tässä oli, että olin popsinu muutama viikko takaperin ihan rutkasti suklaata useamman levyn ja vetelehdin lähinnä vaan sohvalla ja sängyllä masiksessani mut vaaka näytti, että olisin laihtunu. Sitä seuraavana viikkona kun olin tehny enemmän töitä ja jättäny herkut pois niin paino oli noussu ja mua ärsytti. Kyljistä olen kaventunu, mut vatsakumpu vaan on ja pysyy. Kai niidenkin pitäisi jossain vaiheessa lähteä pienenemään, niinhän?

En oo kuitenkaan paljoa mielestäni muuttunu, eikä painoaan ole pahemmin pudonnu, mut musta tuntuu, että miehet on ruvennu kiinnittämään muhun enemmän huomiota. Kun kävin viimeks salillakin niin yks tapaus yritti sitten jutella aina välillä ja pihapiirissäkin tuntemattomat miehenkilöt on ruvennu moikkailemaan viime aikoina. En yhtään tiiä mistä tää johtuu. Tai sit ne vaan on luullu mua joksikin toiseksi.

Nyt jos sais tuon lopputyönki etenemään... Tuntuu ettei mulla taho olla kaikelta muulta nyt sille aikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti