Ruokaremontti

Olen yrittäny opetella syömään uudestaan. Nyky-yhteiskunnan kiireinen elämäntyyli ei tue pitkiä ruokataukoja. Olen monta vuotta tehny niin, että skippaan aamiaisen ja syön koulussa vasta iltapäivällä ekan aterian silloin kun ehdin. Useimmiten nälkä on jo niin kova, että sitä kasaa lautasen täyteen ja hotkii ruuan mahdollisimman nopeasti ehtiäkseen seuraavaan paikkaan. Pahimmillaan syömään on päässyt vasta kun pitäisi jo olla toisessa paikassa ja ruoka pitäisi nielaista viidessä minuutissa. 

Luulen tästä ruokailutapojen muutoksesta johtuvan eräänlaista aamupahoinvointia, etenkin ruokailun jälkeen. En ole oikein ikinä tottunut syömään aamiaista. Tätä on ehkä ollut joskus ennenkin, mutta nyt se on voimakkaampaa. Toisaalta mä melkein toivoisin, että kyseessä olis vauva, mutta kun mä en oo edes viittiny yrittää tässä kiireessä kun on tullu vastoinkäymisiä peräjälkeen ja sit on ollu välillä epävarma mitä tahtoo, kun oli se klamydiajupakkakin. Ollaan tosin pidetty muuten hauskaa aina kun ollaan ehditty.

 

Se oli pienoinen järkytys, kun vasta toisten blogeja lukiessani tajusin, etten pureskele ruokaani ollenkaan. Nyt viimeisen kuukauden ajan olen yrittänyt noudattaa tätä sääntöä, että pureskelisin kerrankin ruokani kunnolla, muutamankymmentä kertaa, tai edes sen parikymmentä. Syyllistyn ikävän usein vanhoihin tapohin ja useimmiten nielen sen joka tapauksessa ja tajuan vasta jälkikäteen, että tein taas tyhmästi. Pureskeltuna ruoka maistuu aivan erilaiselta. Jopa paremmalta, vaikka kasvikset eivät suurinta herkkuani ole olleet. Tänä aikana olen herkutellut juustokakun palasella. Sekin maistui täyteläisemmältä, kun nautintoa vain pitkitti. Sami vain syö aina nopeasti ja poistuu pöydästä sen jälkeen, eikä jää ruokaseuraksi. En suurin piirtein ehdi aloittaa ruokailua, kun Sami on jo itse syönyt. Se tuntuu typerältä.

Sipsit on vaihdettu dipattaviin kasviksiin eli pääasiassa porkkanoihin ja makukurkkuihin. En oikein pidä porkkanoista mutta kaipa niihin tottuu joten kuten. Mieleni tekisi silti mieli sipsiä ja haikailen ohuita suolaisia makupaloja sipsiosaston ohikulkiessa. Olen myös yrittänyt syödä vähemmän hiilaripainotteisia ruokia. Kuitenkin tämän ja viime kuun aikana rupesin saamaan enemmän migreenikohtauksia. En tosin osanut yhdistää niitä hiilareiden vähentymiseen, mutta kun haeskelin tietoa migreenistä huomasin, että migreenikohtauksen aikana suositeltaisiin syötävän jotain hiilihydraattipitoista. Ahmin sitten hiilareita ja migreeni helpotti jonkun verran, tai ei ainakaan pahentunut. Sen jälkeen olen yrittänyt syödä enemmän hiilareita, etten kärsi toistuvasti migreenistä. Olen saanut olla kohtuu turvassa. Luulen, että sillä on jotain merkitystä asian suhteen.

Hedelmiä olen haalinut itselleni nyt entistä enemmän. On omenaa, melonia, kiiviä, satsumoita, rypäleitä lähestulkoon aina tarjolla. Varasto alkaa tosin taas ehtyä, että alkuviikosta sitten uudet satsit. Kaupassa tosin pitää aika tarkasti syynätä, ettei hedelmissä ja kasviksissa ole jo valmiiksi hometta. Kaapissa piilottelen myös jatkuvasti pähkinöitä pieneen nälkään. Sekin varasto tosin ehtyy nyt. Yllätyksekseni olen myös silloin tällöin saanut Samin syömään hiukan kasviksia ja hedelmiä. Sami ei nimittäin yhtään välitä "pupun ruuasta".