Rikkinäinen kohtu?

Kuukautiset tulivat ja menivät. Kierto on kohtuu normaali ja olen ollu ylityölistetty kouluhommialla. Mutta. Vihlonnat ovat alkaneet taas voimistua. Ennen kuukautisia vihloi mutta ajattelin että jos ne liittyisivät kuukautisiin ja sitähän terkkarikin sanoi. Nyt kuukautiset ovat loppuneet. Vihlonnat jatkuvat ja ovat jopa voimistuneet että olin sitten kesken kaiken saattanu päästää tahattomia äännähdyksiä kun tuntuu että sinne jonnekin alas sattuu. Se on vain nopea vihlaisu mutta tuntuu aivan kuin puukolla viiltäisi kohtua tai munasarjoja tai jostain sieltä. Se saa kouristumaan ja varomaan pieniäkin liikkeitä. Ettei se vaan tule uudestaan. Joskus se voi olla poissa pitkäänkin jopa useita päiviä ja sit se tulee uudestaan ihan yhtäkkiä. Aina oikealle puolelle. Tässä oli yksien kuukautisten välillä joku outo vuoto ja muilla meni pasmat ihan sekasin. En muistanu asiasta kirjottaa kun oli aika pitkä väli viime kuussa.

Sinä aikana jota mulla on käytettävissä en ole saanu tehtyä lopputyötä vaan olen googletellu netistä mistä tää kaikki voisi johtua mutta tuntuu, ettei mikään sovi kuvaan. Vihlontoja tuntuu olevan vaan niillä jotka on raskaana. Mähän en siis ole raskaana huolimatta siitä että vähän yksipuolisesti yritin edistää tilannetta. Ja kun kuvauksia on lueskellu sitä on tullu vainoharhaiseksi. Mikä mulla on? Munasarjakysta, vulvodynia, kasvain, endometrioosi? Mitä jos en koskaan voi saada lapsia?! Välillä tuntuu kuin kohdussa olisi toisella puolella outoa painetta. Viimeksi kun mulla oli vihlontoja niin lääkäri paineli sitä kohtua päältä ja siinä oli pieni kova kohta mutta se arvatenkin johtu tulehduksesta.

Oon valvonu monta yötä tai nukkunu huonosti ja miettiny näitä asioita ja ollu sitten väsyny harjottelussa ja koulussa. Olen yrittäny puhua Samillekin mutta Sami vaan yrittää rauhotella, ettei mulla ole mitään. "Sä olet nuori ja terve nainen. Ei sulla mitään ole." Endometrioosiahan nimenomaan todetaan nuorilla naisilla ja mä pelkään sitä aivan helvetisti. Mua vituttaa tuo Samin asenne sillä otan sen vähättelynä. Ei sillä itellään oo mitään ongelmia. Se ei ymmärrä eikä se ymmärrä mun pelkoa. Mitä jos mun kohtu tai munasarjat on ns. vialliset? Mitä jos mä olen rikki, enkä voi saada lapsia? Se on toinen asia Samin menettämisen rinnalla jota pelkään aivan tajuttomasti. Meillä on se ero että Sami elää enemmän sen mukaan miten elämä etenee mut se ei ole ite kovinkaan valmis tekemään erityisesti mitään minkään eteen. Mä suunnittelen asioita ja tulevaisuutta ja mietin asioita, joita Sami ei ite ole sanonu koskaan ajatelleensa. Sekin mua vähän ärsyttää.

Oon jutellu lääkärin kanssa tästä samasta asiasta jo pariin otteeseen. Alkuviikosta kipu ylty sietämättömäksi ja tuli kolmen voimakkaan viillon sarjoissa useamman kerran peräjälkeen. Jouduin menemään YTHS:lle ja pääsin onneksi heti sisään. Vihlonnat oli tosin siinä vaiheessa jo loppunu kun pääsin sisälle. Lääkäri sano, että pistetään lähete eteenpäin, että saatas tää mahdollisimman nopeesti pois päiväjärjestyksestä, että voisin keskittyy taas opintoihin. Sillä tääkin kaikki vie multa aika paljon voimavaroja ja pohtia ite mikä on vialla. Enkä mä voi tehdä asialle yhtään mitään.

Ruokaremontti

Olen yrittäny opetella syömään uudestaan. Nyky-yhteiskunnan kiireinen elämäntyyli ei tue pitkiä ruokataukoja. Olen monta vuotta tehny niin, että skippaan aamiaisen ja syön koulussa vasta iltapäivällä ekan aterian silloin kun ehdin. Useimmiten nälkä on jo niin kova, että sitä kasaa lautasen täyteen ja hotkii ruuan mahdollisimman nopeasti ehtiäkseen seuraavaan paikkaan. Pahimmillaan syömään on päässyt vasta kun pitäisi jo olla toisessa paikassa ja ruoka pitäisi nielaista viidessä minuutissa. 

Luulen tästä ruokailutapojen muutoksesta johtuvan eräänlaista aamupahoinvointia, etenkin ruokailun jälkeen. En ole oikein ikinä tottunut syömään aamiaista. Tätä on ehkä ollut joskus ennenkin, mutta nyt se on voimakkaampaa. Toisaalta mä melkein toivoisin, että kyseessä olis vauva, mutta kun mä en oo edes viittiny yrittää tässä kiireessä kun on tullu vastoinkäymisiä peräjälkeen ja sit on ollu välillä epävarma mitä tahtoo, kun oli se klamydiajupakkakin. Ollaan tosin pidetty muuten hauskaa aina kun ollaan ehditty.

 

Se oli pienoinen järkytys, kun vasta toisten blogeja lukiessani tajusin, etten pureskele ruokaani ollenkaan. Nyt viimeisen kuukauden ajan olen yrittänyt noudattaa tätä sääntöä, että pureskelisin kerrankin ruokani kunnolla, muutamankymmentä kertaa, tai edes sen parikymmentä. Syyllistyn ikävän usein vanhoihin tapohin ja useimmiten nielen sen joka tapauksessa ja tajuan vasta jälkikäteen, että tein taas tyhmästi. Pureskeltuna ruoka maistuu aivan erilaiselta. Jopa paremmalta, vaikka kasvikset eivät suurinta herkkuani ole olleet. Tänä aikana olen herkutellut juustokakun palasella. Sekin maistui täyteläisemmältä, kun nautintoa vain pitkitti. Sami vain syö aina nopeasti ja poistuu pöydästä sen jälkeen, eikä jää ruokaseuraksi. En suurin piirtein ehdi aloittaa ruokailua, kun Sami on jo itse syönyt. Se tuntuu typerältä.

Sipsit on vaihdettu dipattaviin kasviksiin eli pääasiassa porkkanoihin ja makukurkkuihin. En oikein pidä porkkanoista mutta kaipa niihin tottuu joten kuten. Mieleni tekisi silti mieli sipsiä ja haikailen ohuita suolaisia makupaloja sipsiosaston ohikulkiessa. Olen myös yrittänyt syödä vähemmän hiilaripainotteisia ruokia. Kuitenkin tämän ja viime kuun aikana rupesin saamaan enemmän migreenikohtauksia. En tosin osanut yhdistää niitä hiilareiden vähentymiseen, mutta kun haeskelin tietoa migreenistä huomasin, että migreenikohtauksen aikana suositeltaisiin syötävän jotain hiilihydraattipitoista. Ahmin sitten hiilareita ja migreeni helpotti jonkun verran, tai ei ainakaan pahentunut. Sen jälkeen olen yrittänyt syödä enemmän hiilareita, etten kärsi toistuvasti migreenistä. Olen saanut olla kohtuu turvassa. Luulen, että sillä on jotain merkitystä asian suhteen.

Hedelmiä olen haalinut itselleni nyt entistä enemmän. On omenaa, melonia, kiiviä, satsumoita, rypäleitä lähestulkoon aina tarjolla. Varasto alkaa tosin taas ehtyä, että alkuviikosta sitten uudet satsit. Kaupassa tosin pitää aika tarkasti syynätä, ettei hedelmissä ja kasviksissa ole jo valmiiksi hometta. Kaapissa piilottelen myös jatkuvasti pähkinöitä pieneen nälkään. Sekin varasto tosin ehtyy nyt. Yllätyksekseni olen myös silloin tällöin saanut Samin syömään hiukan kasviksia ja hedelmiä. Sami ei nimittäin yhtään välitä "pupun ruuasta".

Elämäntaparemontti

Sami lähti kavereittensa kanssa jonnekin ja mä olen siis yksin kotona toistaseksi. Meillä menee Samin kanssa tosi hyvin <3 Ei draamaa tai muuta, mutta muuten mulla on ollu aika raskas viikko ja raskas kuukausi. On harjottelua, koulua lisääntyvässä määrin, liikuntaa ja sitten äitiä, jonka vointia pitää aina välillä varmistaa, eikä se ole erityisen iloissaan siitä. Ja jostain syystä mun tekemä jauhelihakeiton liemi näyttää vihreältä, että mä melkein jo epäilin, voiko sitä syödä.

Mun piti jo ajat sitten tehä liikuntapäivitys. Oon lisäny tässä syksyn mittaan liikuntaharrastuksia. Käyn viikottain joogaamassa, tanssimassa, salilla ja kävely/juoksu- ja/tai pyörälenkeillä. Nyt sit kun yrittää sataa lunta mä varmaan joudun jättämään pyörälenkit pois. Sain itteni heti nurin kun maahan tuli vähänkään kuuraa ja nousi oikein ihanat mustelmat jakoihin pitkälle matkalle. Onnistuin sit kaatumaan tangon päälle ja siitä sit nurin maahan. Toi kuvan mustelma on pientä siihen verrattuna mitä mulla oli jaloissa sen jälkeen ja onhan se vieläkin vähän arka. Liikuntaa on tullu harrastettua ja todettu taas miten vaarallista se on. 

Kaikesta huolimatta musta tuntuu, ettei paino putoa. Huvittavinta tässä oli, että olin popsinu muutama viikko takaperin ihan rutkasti suklaata useamman levyn ja vetelehdin lähinnä vaan sohvalla ja sängyllä masiksessani mut vaaka näytti, että olisin laihtunu. Sitä seuraavana viikkona kun olin tehny enemmän töitä ja jättäny herkut pois niin paino oli noussu ja mua ärsytti. Kyljistä olen kaventunu, mut vatsakumpu vaan on ja pysyy. Kai niidenkin pitäisi jossain vaiheessa lähteä pienenemään, niinhän?

En oo kuitenkaan paljoa mielestäni muuttunu, eikä painoaan ole pahemmin pudonnu, mut musta tuntuu, että miehet on ruvennu kiinnittämään muhun enemmän huomiota. Kun kävin viimeks salillakin niin yks tapaus yritti sitten jutella aina välillä ja pihapiirissäkin tuntemattomat miehenkilöt on ruvennu moikkailemaan viime aikoina. En yhtään tiiä mistä tää johtuu. Tai sit ne vaan on luullu mua joksikin toiseksi.

Nyt jos sais tuon lopputyönki etenemään... Tuntuu ettei mulla taho olla kaikelta muulta nyt sille aikaa.

Aivoinfarkti

Ei. Ei mulla. Mä oon kunnossa. Mutta tää sattu yhdellä näistä harvoista mun elossa olevista sukulaisista. Äiti joutu sairaalaan. Lääkkeet, lepoa ja kotiutus. Ei halvausta eikä suurempia pysyviä vammoja. Se oli kai onnekas, ettei mitään kauhean vakavaa käyny ja se huomattiin ajoissa. Mut sen perään on sitten pitänyt kattoa viime aikoina kaiken koulun, harjottelun ja muiden hommien lisäksi ja varmistaa, että se pysys levossa, ettei se uusiutus. Eikä se oikein ole mikään maailman helpoin ihminen. Tässä ei ole ehtinyt oikein ajatella. Ja joinakin päivinä mulla on ollu ihan tajuttomat migreenikohtaukset et oon vaan vetäny särkylääkettä ja nukkunu pätkittäistä unta. Eikä lopputyö ei ole edenny paljoa yhtään, sillä ne päivät oli pääosin sen tekemiseen varattuja.

Oon sen verran stressaantunu, etten oo edes ehtiny pohtia vauvoja ja rattaita ja seuraavaa siirtoa pelilaudalla. Mut kuukautiset on tullu ns. normaalisti eli n. 26 päivän välein. Mä luulen, että yrittäminen tuotti mulle kauheesti stressiä. Mut joo, ikävä juttu tässä myös, että vihlonnat, jotka oli jonkun aikaa poissa, tuli taas takasin. Mun pitäs kai varata taas gyneaika.

Sami on vaihteeksi työkkärilistoilla. Olen ite yrittäny saada jotain osa-aikasta työtä. Ja tuli yks mahollisuus, mut se sitten lipsu taas sormien välistä. Vaihteeksi joku toinen sai sen. Siivoomaan pääsisi kohtuu helposti yhteen paikkaan, mut siellä on sit yks ihminen, josta tahon pysyä erossa. Se tahtoo aina palveluksia ja sillä pitää jatkuvasti terapioida - toisin sanoen se puhuu koko ajan ja sit jos se soittaakin kysyäkseen esim. yhtä työjuttua niin yhtäkkiä sitä huomaa, että toinen selittää pulmallisista ihmissuhteistaan vähintään sen puoli tuntia. Kaupan päälle se on onnistunu sotkemaan mun asioita ja vaurioittamaan mun ja Samin omaisuutta, joten ei kiitos. Ollaan ikävä kyllä törmätty viime aikoina vahingossa. Se vaan tuo itteensä tykö ja loukkaantuu ihmeasioista. Mun ongelmana oli se, että olin alusta alkaen liian kiltti. Sit jos sen kanssa joutus olemaan taas samassa työympäristössä... Siitä ei suoraan sanottuna tulis mitään. Mun pää hajoais.

Mä yritän päivittää useemmin mitä nyt ehin. Seuraavan postauksen pitäs olla mun laihdutusyrityksestä. Sanoinko 5-7 kg viimeksi? Jospa tehtäs siitä 7-10 kg… Sami kyllästy mun keittoputkeen ja ollaan syöty liikaa kiinteetä ruokaa ja hiilihydraatit samalla lisäänty. Ja tein aika mielenkiintosen havainnon viime migreenikohtauksen aikana. Eiköhän tää ollu toistaseksi tässä.

Positiivinen vs. Negatiivinen

En oo päivittäny pariin viikkoon. Syystä ettei ole ollu sellanen olo, että vois jakaa ajatuksiaan ja on pitäny keskittyä kaikkeen muuhun. Tai ehkä olis pitäny. Oon nyt sit ajatellu näitä kaikki juttuja vaan itsekseni.

Viimesin blokkaukseni koski klamydianäytettä. Me riideltiin Samin kanssa siitä klamydiahommasta ja Sami kyllä kivenkovaan väitti, ettei olis pettäny mua. Meillä raivottiin, valvottiin ja itkettiin. Ja kävi ilmi, että Samin ex oli ottanu kesällä yhteyttä useempaanki kertaan ja olis tahtonu tavata. Sami edelleen väitti, ettei olis tavannu sitä ja suoraan sanottuna en oo ihan varma asian laidasta. Se sano, ettei vastanu ekana ollenkaan ja sit, et se ei taho tavata. Päätin uskoa Samia. Jännitin kuitenkin mitä sit näyte näyttää. Mut vaikka Sami olis pettäny niin mikä mahdollisuus olis, että se olis saanu klamydian? Aika pieni loppujen lopuksi. Mut mä päätin uskoa ja luottaa. Viime keskiviikkona tuli tulos. Negatiivinen. Sai huokasta helpostusta. Sitä jo rupes pelkäämään, että mitä kaikkea klamydiasta vois seurata ja meidän suhteelta olis muutenkin menny pohja. Mä uhkasin, että Sami saa lähteä, jos mitään löytyy.

Mut on tässä käyny vähän takapakkia muuten. Taisin mainita, että hain yhteen paikkaan töihin. Periaatteessa se oli just mun käsissä, mut se vedettiin pois. Kerkesin jo käydä vähän perehtymässä työpaikan oloihin. Mä ymmärrän, vaikka se harmitti ja ne olis tahtonu mut, jos ei kuulemma nyt niin mahdollisesti vaikka myöhemmin, mut eri asia onnistuuks se. Ei ne tehny mulle mitenkään paskamaisesti, kuten vois tästä ymmärtää, mut tilanne vaan oli sellanen. Olin kuiteski siitä vähän rikki niin jätin lenkin välistä ja söin kaks levyä marenkisuklaata, mikä ei todellakaan ole hyvä juttu... :( Marenkisuklaa oli muuten tosi hyvää.

Toissa viikonloppuna oli ovulaatio. Tuntu nipistyksen et kuin munasolu kai irtos, mut ite ovulaatio ja halut oli aika laimeet. Toisaalta kai ymmärtää miks, kun kaikki tuntu niin epävarmalta. Eikä mulla ollu mitään haluja yrittää. Paitsi, että me päädyttiin Samin kanssa vällyjen väliin siitäkin huolimatta, että olin sille vihanen. Ja ihan turhaan. Oon yrittäny korvata sitä sille ja ollaan yritetty puhua asioista vähän vapaammin.

Ja törmäsin entiseen kaveriniini, jolle kerroin lapsitoiveista. Se vaan katto mua hetken ja kääns päänsä ja kulki vaan eteenpäin. Että sellanen ihmissuhde se sitten oli.

Laihdutushommat on menny masistelun suhteen vähän pieleen, mut jotain edistystä ja oivalluksia tässä on sattunu. Kerron kuiteski niistä sit seuraavassa postauksessa.

//Kenties jotain ironista, että plussan sijasta odoteltiinkin miinusta.

"Valvottuja öitä en takaisin mä saa"

Tän alkuviikon on tullu oltua harjottelussa. Seurantaviikko pääosin. Eilen oli tullu kesken päivän puhelu numerosta, jota en tunnistanu. Soitin takas ja kävi ilmi, että se oli YTHS:ltä. Tuloksiin piti mennä joku vähän reilu viikko niin en sitten oikeen ollu varma millon vois soitella. Yleensähän ne sanoo, että menos pari viikkoa. Ja sen sijaan, että olisin saanu erityiset tiedot tuloksista, mulle sanottiiin, että pitää tulla mahdollisimman nopeasti antamaan klamydianäyte. Siis mitä v****?! Suoraan sanottuna sydän hakkas aika tuhatta ja sataa enkä pystyny miettimään muuta kuin, että onko Sami pettäny mua vai mitä helvettiä?!

Hakeudun vähän syrjempään ja soitin Samille. Ei vastannu. Tietysti kun se sattu olemaan just sillon töissä. Soitin sit ahdistuksessani useemman kerran ja sit Sami vihdoin vastas. Ja heti ekana pakautin sille melkeen itkusilmässä: "Oot sä pettäny mua?" Sami meni ihan sanattomaksi ja rupes änkyttämään. Se sai sit loppujen lopuksi sanottua, ettei se ole sellasta tehny ja miks ees epäilen sellasia? Kerroin, että mut oli käsketty klamydianäytteeseen. Sami ei osanu sanoa siihen oikein mitään. Terotin Samille, että jos sieltä löytyy jotain niin meidän suhde on sitten ohi. Itkin puhelimessa. Sami ei tienny miten reagoida.


Lähin sit vähän aikasemmin harjottelusta pois antamaan sitä näytettä. Kun rupesin kyselemään, että miks tälleen niin lääkäriltä oli kuulemma tullu käsky. Mulla oli tulehdusarvot ollu vissiin aika korkealla ja lääkäri oli sit kai ruvennu epäilemään jostain syystä klamydiaa? Sanoin, etten ihan usko et olis mitenkään aiheellista, kun en kuitenkaan oo mitään irtosuhteita harrastanu tässä pahemmin, eikä kumppaneitakaan oo mitenkään kauheen monta niin musta oli kyllä aika älytöntä epäillä sellasta. Se terkkarimuija sit jatko, että testataan nyt ja katotaan sitten. Ja sano, että jos en anna näytettä niin ei ruveta hoitamaankaan sitä tulehdustakaan. Ei mitään erityisiä seityksiä. Mä sit jouduin antamaan sen näytteen ja lähin helvettiin sieltä sen jälkeen kun olin saanu reseptini. Clue-solut luokkaa I. Lähtiessäni sanoin, että tää testi tehtiin kyllä turhan takia. Hoitaja vaan hymäyili ja toivotti hyvää jatkoa. Tulokset noin viikon kuluttua. 

En oikeesti tiiä mihin pitäs uskoa. Mä epäilen vähän Samia sen taannoisen exä-tempauksen takia mut loppujen lopuksi en usko, että mulla mitään klamydiaa olis. Menin kotiin ja olin ihan toimettomana. Mun oli tarkotus lähteä sinne tanssiryhmään, muttei ollu mitään haluja. Sami tuli pian kotiin. Sillä oli alkanu aikasemmin tänään ja loppunu sitä myöten myös aikasemmin. Me yritettiin jutella mut onnistuin kärjistämään kaiken riitelyksi. Kokemukset Samin exän kanssa nous pinnalle ja sitä myötä myös meidän molempien tunteet ja oli aika palava sanasta ajatusten viskomista. Sami sano nukkuvansa sohvalla, jos en rauhotu. Seurauksena mä valvoin lähes koko yön.

Sami tuli jossain vaiheessa neljän aikoihin sänkyyn ja yritti lääppiä, mutta tyrkin sen pois. Me yritettiin puhua jotain mut se sitten kärjisty taas ja Sami palas sohvalle. Nukuin viime yönä varmaan sellaset kolme tuntia jos sitäkään. Aamulla kun heräsin niin Sami oli lähteny. Se oli pistäny lapun, että oli lähteny töihin, koska ei ollu saanu unta. Ja mun pitäs mennä kohta seurantaan. Meillä on onneksi ohjeistus vasta yhdentoista aikaan. Meitä on siis kolme nelljä samassa paikassa ja yhteiset palaverit ja ohjastukset. Mut en tiiä, miten voin oikein suunnittella ja mitään. On nimittäin aika väsyny ja sekanen olo ja mua ahdistaa. 

"So Low In Calories... 'It's a Miracle!'"

Oltiin Samin kanssa käymässä toisessa kaupungissa ja päätimme käydä ruokakaupassa ennen kotiinlähtöä. Huomasin sitten alelappuja hyllyssä. Siellä oli jotain Miracle Noodles -tuotteita. Tuote oli äärimmäisen vähäkalorinen (5 kcal/100 g). Mutta kalliitahan ne olivat - 3,99 € paketti ilman alennusta ja jäihän sitä hintaa vielä alennuksen jälkeenkin. Sami kielsi minua ostamasta niitä ja sanoi, että nyt hölmöä vedätetään ja on aika sikahinta yhdestä nuudelipaketista. Pidin kuitenkin pääni ja ostin yhden pussin kokeeksi.

Keitin meille sitten ihmenuudeleita ja vähän kanaa, jota olin valmistanut aikaisemmin. Pussin avatessani mietin, että olikohan tämä nyt ihan fiksu ratkaisu. Nuudelit haisivat minusta nimittäin ihan kuin muoville tai liimalle! Melkein olisi tehnyt mieli viskata koko pussi roskiin, mutta huuhtelin huolellisesti ja keitin niitä vedessä sitten noin pari minuuttia ja tarjoilin. Lisuketta pitää olla, sillä melko mauttomia ne suoraa sanottuna olivat, mutteivät yhtään niin pahoja kuin miltä ne haisivat. Uskon, että osaisin kokata näistäkin hyvin maittavia. Nyt meillä oli vain vähän kiire ja kiljuva nälkä, etten ryhtynyt sen enempää taikuroimaan.

Piti etsiä vähän lisätietoa näistä nuudeleista ja kävi ilmi, että japanilaiset naiset tuppaavat syömään niitä. Ei siis ihmekään kun ne ovat niin laihoja. Jos vielä konjak-jauhoja saisi markkinoille kohtuulliseen hintaan. Olisi aika unelma. No, joka tapauksessa, voisihan näitä ostaa silloin tällöin jos tulevat vastaan, mutta näillä varoilla tätä ei oikein tavaksi voi ottaa. Ruokaan voisi tottuakin, mutta hinta on suoraansanottuna pieni ongelma. Jos näitä saisi lähikaupasta, niin ostaisin varmaan kalliista hinnasta huolimatta pussin tai pari viikossa.Voisihan sitä tarkemmin katsella ensi kerralla omankin kaupan hyllyköitä, löytäisikö mitään lähellekään samaa. Suorittelen kuitenkin Miracle Noodlesia sellaisille, joilla on siihen varaa.

Tänään lenkki n. 50 minuuttia. Eilen meni vähän yli tunnin lenkiksi ja tänään huomasin olevani turvoksissa, kun en ollut syönyt n. 3-4 tunnin välein. On ollut vähän kiireisiä päiviä niin turvotus näkyy heti, kun jättää aterian tai pari välistä.

Normikierto

Vuoto ei sit loppunut. Sen vaan paheni. Sitten alko koskemaan vatsaa. Tuli sit samaan syssyyn ne kuukautisetkin. Olin taas unohtanut miten ärsyttävältä se tuntuu. Buranaa poskeen. Tuntuu että on kuin punainen Niagaran putous, kun on kolme neljä päivää vaihdellu rättejä ja ohivuotojakin on ikävästi sattunu. Tiistaina silti turvotus helpotti ja samat farkut mahtuu jalkaan ihan ongelmitta. Melkein voisi väittää, että saattaa olla lisätilaakin. Kierto normaalissa eli 26-27 päivää. Ensi viikolla siis ilmeisesti ovulaatio, eli aloitan kevyellä kiusoittelulla piakkoin, niin ehkä sitä vois vähän yrittää tärppiäkin.. ;) Vaikka kyllä haluttaisi aika paljon nyt, mutta Sami ei oikein ole innostunut puolukkamehupäivistä ja se on muutenki vähän nuutunu. Sitä flunssaa kun on liikkeellä niin on pitäny pitää miehestä huolta, sillon kun se on kotona.

Oon miettiny, jos ens viikolla menisin yhteen tanssiryhmään. Suoraan sanottuna oon aika norsu tanssimisen suhteen, mut tekis mieli kokeilla. Toisaalta vähän pelkään sitä, jos törmään siellä siihen yhteen kaveriniini, joka pisti välit poikki vähän aikaa sen jälkeen kun kerroin tästä projektista. Se nimittäin olis just sellanen että on menossa jos pääsee tanssimaan. En tiiä miten jäätävä kohtaaminen sit olis. Ei olla vielä törmätty toisiimme. Oon ehkä kerran nähny siitä vilahduksen ja livistäny pakoon. Eihän se itekään ole tahtonu puhua ja pisti välit poikki. Se tilanne olis ollu vaan niin sosiaalisesti kiusallinen, etten tahtonu jäädä siihen.

Oon hakenu sellaseen pikkuduuniin, mut saa nähä otetaanko mut sinne. Lisätienestit ei olis yhtään pahitteeks, kun Samillakin loppuu kohta taas työsopimus ja jatkosta ei oo tietoa :(

Tarkastuskäynti ja ihmeellistä läiskimistä :D

Kuukatiset on vissiin palautunu ihan normirytmiinsä, joten gynekäyntiä ei tarttenu perua. Ihan hyvä, ettei tarvinu kun kuitenkin aika pitkään olis menny seraavaan kertaan. Varmaanki kroppa toimii ku oon yrittäny stressata vähemmän. Otettiin normi papakoe ja tälleen. Vissiin on tulehdus kun kuulemma paikat helottaa punasena, että joku lääkekuuri varmaan eessä. Samalla sanoin sitten niistä vihlonnoista ja lääkäri sano, että katotaan näkyykö testeissä mitään asiaa valasevaa.

Kyseli vähän seksielämästä yleensä, että onko sama kumppani jne. Noin viikon kuluttua saan sit käydä kyselemässä tuloksia. Näytteen ottaminen kirpas aika paljon ja nyt kotona on tullu ylättävän paljo verta, muttei nää kyllä kuukautiset ole. Jospa se vuoto vähän helpottais huomiseen mennessä. Ja nyt persetti kun mietin, että mistä kaikesta piti puhua niin unohin pyytää kovempaa lääkettä, vaikka gyne yritti mulle tarjota e-pilsuja esim. helpottamaan kuukautiskipuja ja -kiertohommeleita, kun mainihin asioista. Sanoin sit, etten oo innostunu käyttämään ja sanoin, että suvussa nyt on niitä aivoverenkiertohäiriöitä, ettei kannata. Ja jos oon muutenki haluumassa raskaaks, niin ei pillereitä, ei ei ei. Mutta oonko taas vähä aivo, etten muistanu muuten kysyä, että saisko muita pillereitä? Vissiin kuiteski kohtuu hyvin noiden nelisatasten napsiminen tehoaa, että unohtaa sit asian siksi aikaa kunnes ne taas alkaa. Eikä ne ihan aina ole niin kauheet, ehkä vaan se eka ja ehkä vielä tokakin päivä... Jospa mä nyt vielä pärjäisin ilmanki.

Luin eilen illalla vielä Suoli24:sta sellasen jutun, että selluliitti lähtis läiskimällä pois :D Rupesin sit nauramaan ja Sami ihmetteli, että mikä mulla on ja mainihin asiasta Samille. Sami alko sitten leikkimielisesti läiskiä mun reisiä välillä niin kovaa, että sattu :DD Oli aika myöhä kun sitten ruvettiin remuamaan, että toivottavasti ei tullu herätettyä naapureita <3 Samin kanssa kaikki on kunnossa, ehkä paremminki kuin kunnossa :) Samia ei vissiin kauheasti häirihe mikään selluliitti. Kiitos kun mulla on tällanen ihana mies. Senkin stressi on nyt vähä helpottunu. Silleen semisti.

 

Aattelin eilen typeryyksiä kun näin sen leffan "Jätä se". Mietin, että mitä jos Samilla onki joku toinen, kun sille tuli kesällä vähän useamminkin niitä viestejä ja se oli jonkun verran enemmän menossa ku yleensä... Ja toisaalta sitä, että kun  meidän suhde ei etene, että aikooko Sami sit ikinä mennä naimisiin ja jos lähtisin samalla tavalla kun Beth niin tuskin se rupeais perään rankumaan. Elämä kun ei ole elokuva. Luulen, että jos me oltas Samin kanssa joskus ohi niin sit me oltas kerralla ohi, eikä sitä toista tilaisuutta tulis. Sen verran pahasti pitäs olla loukannu toista.

Ja nyt muistin niin mun piti jo aikasemmin kertoa yhestä unesta. Näin unta, että olin tullu raskaaksi. Ja oltiinsitten Samin kanssa lääkärissä ja oltiin tehty ultra ja otettu jotain testejä niin meidän lapsella olis joku vakava aivojen kehityshäiriö ja epämuodostuma :( Lääkäri suositteli meille aborttia, sillä lapsi ei kuulemma välttämättä eläisi edes synnytykseen saakka ja jos eläisikin niin tulisi olemaan erittäin vaikeasti vammainen. Itkin kyllä mahdottomasti siinä unessa. En tiiä yhtään miks näin jotain tuollasta, mut mulle tuli paha olo ees joutua ajattelemaan sellasta :S

Vahinkolapsi

On vaihteeksi tosi ärtyny olo. Äiti soitti ja äksyili puhelimessa. Löi luurin korvaan kun yritti jotain sanoa ja pommitti vielä tekstareilla jälkikäteen. Eli oikein mieltä ylentävä sunnuntai. On toivottuja lapsia, "vahinkolapsia" ja vahinkolapsia. Olin näistä jälkimmäisin - se epätoivottu vahinkolapsi. Vaikka äiti ei koskaan sitä ääneen ole noilla sanoilla ilmassu, tiedän varsin hyvin mikä tilanne oli. Me ei olla voitu puhua asiasta, enkä ees taho puhuakaan siitä. Sen tiiän, että äiti oli nuori ja se olis varmaan miettiny elämänsä etenevän ihan eri tavalla. En usko, että se koskaan olis tahtonu lapsia. Ehkä siks on ollu lähinnä irvikuva stereotyyppisestä pullantuoksuisesta ja empaattisesta äidistä.

Aika monena iltana tuli mietittyä, että olis ehkä ollu parempi jos äiti olis vaan tehny mun kohdalla abortin. Tais olla idiootti kun ei sitä tehny. En oo kovinkaan monelle sanonu siitä asiasta. Sami on yks niistä harvoista, joille olen kertonu siitä. Harva ymmärtää, että jokainen nainen ei taho lapsia ja ettei jokainen äiti ei ole se unelmaäiti. Tahdon suhtautua omaan lapseen eri tavalla. Jos joskus saisin lapsia, yrittäsin olla lähempänä sitä stereotypiaa ja mieluiten tarjota omille lapsilleni erilaisen lapsuuden. Oon jo nuorena miettiny, että jos tulisin raskaaksi en varmaan pystys tekemään aborttia. Yrittäisin välittää lapsestani ihan sama miten vaikea tilanne olis ollu. Ehkä oon aina mieleni sopukoissa tahtonu "vahinkolapsen". Suunnitellun "vahingon". Ehkä siks nyt ollaanki tässä tilanteessa. Kun suunnitellusti ei tule tarpeeks nopeasti niin sitten yritetään kiertoteitse.

En muista mitä piti kertoa. Oon niin ärtyny tosta hyökkäämisestä. Mut normikuulumiset: Alaselkää särkee pahaenteisesti, mut kuukautisia ei ole vielä kuulunu. Todennäkösesti voin sit mennä gynelle huomenna. Normi päänsärky. Ei migreeniä. Toistaiseksi vihlonta on jättäny rauhaan. Pyörälenkeillä oltu nyt viikonloppuna vajaasta tunnista puoleentoista tuntiin ja saatu hiki pintaan. Ei onneksi ole iskeny sillon mutta oon yrittäny ottaa rauhallisesti. Ihan kunnon lantio mulla näyttäs olevan, mut vatsaan on kerääntyny sitä rasvaa. Kumpa se alkas nyt palamaan ihan kunnolla...

Kattelen tässä samalla elokuvaakin. "Jätä se". Pistäny vähän ajattelemaan miehiä ja miesten käytöstä. Kun ei kihloissakaan olla. Kai siitä sitten myöhemmin.

FemCare kännykässä!

Kyllästyin siihen, että FemCare antoi jatkuvasti "asennusvirhe"-ongelmaa. Kokeilin juuri äsken ladata FemCaren koneelta käsin Nokia Dropin kautta! Lataaminen onnistui! Yritän tutustua tähän ohjelmaan nyt ensin ja ilmoittelen sitten enemmän, mitä tykkäilen. Mutta kaikille tuosta asennusvirhe-ongelmasta kärsiville. Ladatkaa siis sovellus Nokia Dropin kautta tai ottakaa se koneelle ja siirtäkää puhelimeen tjv.

Jos taskusta löytyy Nokian kapula niin lataa ihmeessä toi sovellus itelles, koska parempaa ilmasta ja monipuolista sovellusta Nokia -sovelluksissa ei tällä hetkellä ole. Ainakaan mun puhelimelle.

Alustavasti voin sanoa, että tää näyttää kierron pituuden ja arvioi seuraavan alkamisajan, ottaa huomioon kuukautisten keston ja sit tässä on joku luteraalivaihekin.

Tää sovellus on/sisältää
1) Ilmanen!
2) Visuaalisesti hyvännäkönen!
3) Vähän kaikkea!
4) Suomenkielinen!
5) Jotain lepertelyehdotuksiakin.. ;)


Tässä tietysti on mainoksia erillisessä valikossa, mutta koska tää niin monin eri puolin vaikuttaa hyvältä, niin en valita. Eikä ne mainokset ees pomppaa päälle, jos ei erikseen mene sinne valikkoon.

Ja joidenkin teidän helpotukseksi, ja koska yritän olla kiva ihminen, pistän tähän linkin :) Tää ei ole mainos tai Nokia ei ole lahjonu mua pitämään palopuhetta. FemCare Nokia Kaupasta ilmaiseksi

YTHS:ltä sanottiin, että olenko varma, haluanko perua ajan, sillä jonoa vähän yli kuukauden ajan. Sanottiin, että voidaan katsoa tilannetta uusiksi viikon alusta. Jos mulla on vuoto samanlaista tihkutusta ekana päivänä kun viime aikoina yleensä on ollu eli ei paljoa mitään niin sitten lääkäri kuulemma vois ottaa periaatteessa sisään.

Ja kaiken tän turhan ajan aikana mun olis pitäny tehä opparia.... Ei oo edistyny. Mä oon ollu extralaiska tällä viikolla (itsenäisten töiden suhteen). Mut harjottelupaikka on nyt melkein selvä. Ainaki ne huolii mut sinne mut eri asia miten muun koulun kanssa pystyy olemaan siellä nyt paikka, etenkin kun mulle on kaavailtu aika mahdottomasti tekemistä.

Elämän pieniä murheita

Mä oon niitä onnellisia, joilla on hyvä iho. Sellanen, jolla ei koskaan oo tullu herkästi finnejä. Vaikka sanotaan, että suklaansyöminen ei kiihdytä finnien popsahtamista esille, yleensä just päivä tai pari sen jälkeen, mulla saattaa olla yksi tai kaksi finniä. Ehkä oon outo nainen. Suklaa ei ole koskaan ollu mun suoranainen intohimo. Se on enemmän Samin juttu. Mun ei ollu tarkoitus ees puhua suklaasta. En oo tällä viikolla syöny. Okei, pari suklaakonvehtia vissiin tiistaina kun oikeen tyrkytettiin ja siinä se oli. Mun viikkokiintiö oli sillä täynnä. Nyt mulla on finni.

Homman nimi on se, että kun mulle tulee finni, se ilmaantuu jonnekin mahdollisimman kettumaiseen paikkaan. Joskus se tulee leukaan ja koska se on tosi pieni, eikä meinaa lähteä pois mä näplään sitä ja mun leuka on sitten pari päivää ihan punanen. Ja joskus on niitä ihania hetkiä, kun se pirulainen ilmaantuu genitaalialueelle ja sitä tekis niin mieli puristaa, mut se sattuu. Sit sitä näplää ja se ärtyy. Mutta selkeesti yleisin paikka on korva. Tälläkin hetkellä mulle ilmaantu finni ja se on yllätys yllätys, korvassa. Sit en voi olla kaivamatta korvalehtiäni, kun se patti painaa siellä ja raivostuttaa mua hamaan ikuisuuteen saakka kunnes mä saan joko nylkytettyä sen irti tai että se itsekseen häviää sit sieltä. Oon kaivanu koko aamupäivän korvaani ja sain sen vihdoin ja viimein pois. Se melkein pari milliä halkaisijaltaan ja kova kuin mikä.

Mulla on muutama kaveri, joilla on akne. Siks tiiän, ettei mun pitäs valittaa tästä asiasta ja on muutenkin paljon isompia murheita. Jopa mulla on niitä isompia murheita, mut niitä ei jaksa aina miettiä. Siks on helpompi kiinnittää huomionsa johonkin paljon pienempään asiaan ja vinistä siitä. 

Sami ei päästäny mua eilen lenkille. En tiiä onko se vihanen vai huolissaan. Välillä tuntuu, että se mököttäs. Kuukautiset ei ole alkanu. Laskin vasta äsken, että olis sit kai kierron 24. päivä, jos meni oikein. Viime aikoina ne kuukautiset on vähän pomppinu, eikä oikeesti tiiä tuleeko ne 21. vai 32 kierto päivä. Ja jut nyt kun kirjotan tätä, tajusin, että mun pitää nyt sit kai soittaa sinne YTHS:lle ja siirtää gyneaikaa, sillä varmaan kuitenkin alkaa just viikonloppuna. Mun tuurilla menee varmaan joku pari kuukautta ennen kuin saan toisen ajan. En kauhean innollani odottanu sitä gynekäyntiä niin unohtunu sekin, että hei, millos ne kuukautiset nyt oikeestaan ehkä saattas tulla ja kun kierto on heitelly niin pikkasen paha ennustaa. Oon joskus unohtanu kokonaan jonkun lääkäriajan. Nyt mua ärsyttää vaan enemmän.

Veitsenterävä

Tässä on ollu vähän kiireitä koulun kanssa. Lähin aamulla aikasin ja tulin eilen tulin vasta lähemmäs iltaseiskaa kotiin ja söin, keittoa - of course. Keitto pitää kuitenkin melko hyvin täytenä. Mulla oli banaani eväänä, mut kun olin pistäny sen pussiin ja koko päivän oli ollu siellä niin se oli ihan ruskea ja löysä, että eipä vaihteeksi syöty mitään aikavälillä 13-19. En ole ehtiny kauheasti lenkillä käymään ja aattelin sit, että nyt nyt lähen. Olin vieläpä kauhean turvoksissa eikä aamulla meinannu mennä farkutkaan jalkaan. Pikku kriisihän siitä synty ja eikun vain lenkkipusero ja -housut ylle ja menoks.

Olin jo päässy jonkun matkan päähän kun tuli ihan suunnaton vihlova kipu tuolla alavatsa-alueella ja piti ottaa rauhallisesti. Se vihlas kolmen neljän sarjoissa nopeasti ja sit ylty sykkiväksi. Ihan kuin veitsellä olis viilletty mun kohtua sisältä päin. En pystyny seisomaan se tuntu vaan pahemmalta. Piti istua. Onneks vähän matkan päässä oli penkki. Yritin lepuuttaa itteäni siinä vähän aikaa ja sit kun tuntu menneen ohi niin jatkoin. Mut ei menny varmaan 10 minuuttia kun vihlas uusiks vielä pahemmin ja kaaduin sit maahan kun juoksin alamäkeen ja meni jalat alta. Otin käsillä vastaan ja tuli kämmeniin asfaltti-ihottumaa. Ihmiset katto. Eivät sanonu mitään ja jatkovat sit matkaansa. Jäin istumaan nurmikolla vähäks aikaa, mut se sykkiminen ei tuntunu loppuvan. Tuntu, että olin siinä pienen iäisyyden kun kuuntelin oman kroppani reistailua. Vähän aikaa meni kun joku nainen tuli kysymään, että oonko ok. Olin silleen, että pitää levätä vaan vähän. Se jäi siihen vähäks aikaa ja lähti sitte. Mun oli pakko soittaa Sami hakemaan autolla kotiin. Tää on tätä samaa, jota on ollu joskus aikasemmin mut lievempänä. Sama iski esim. sillon kerran häissä.

 Kotiin tultua aattelin, että olisko kysymys vaan erittäin kivuliaista kuukautisisten alotuksesta. Ei näköjään ollu. Nukuin yön huonosti. Heräsin yhen kerran siihen kun rupes uusiksi vihlomaan. Ei ollu alkanu vielä tänä aamunakaan eikä se suoraan sanottuna ihan tollasta ole ollu.Vaikka miten yritän ettiä jotain kuvaa, miltä se kipu tuntu, en vaan löydä tarpeeksi kuvaavaa...

Mulla on ens viikolla aika sinne gynelogille. Jos selviäis tästä jotain.

Kurkku, gurka, cucumber, concombre...

Eilen oli huono sää. Nukuin pitkään eikä tullut paljoa liikuttua. Yksi pikku pyörälenkki kylläkin. Aamulla sellainen kiva luomukaurapatonginpalanen, joka oli kyllästetty kasviksilla (omatekemä tietysti, ei mitään kaupan valmismoskaa). Se oli todella herkullisen näköinen ja täyttävä. Iltapäivällä vähän musiikkia ja tanssimista. Sami sanoi, että näytän apinalta. Unohdin nälän ja ajankulumisen kokonaan ja söin seuraavan kerran vasta kuuden tunnin kuluttua... Ei hyvä. Turvotus on kuitenkin laskenut huomattavasti viikonlopun aikana. Onneksi. En nimittäin olisi uskaltanut vilkaistakaan tänään ulos. Ja huono sää jatkuu. Mun pitäs ruveta tekemään vatsalihaksia, sillä vatsa on mun ongelma-alue nro. 1. Mutkun mutkun...

Kävin kuitenkin kaupassa ja ostin niitä makukurkkuja. Ja vähän kaikkea muutakin mutta unohdin perunat. Sääli, olisi nimittäin ollut hyvä syödä kunnon pottumuusia. Illalla syötiin sitten Samin kanssa possuviipaleita juustokastikkeessa ja pastaa. Ja salaattia. Mulla oli kunnon lautasmalli: 1/2 salaattia, 1/4 lihaa ja 1/4 pastaa. Samilla sen sijaan ei ollut tälläkään kertaa yhtään salaattia.

Iltapalaksi: -Teetä
-Pieni lautasellinen makukurkkuja ja normikurkkua dipillä
-1 leipäpala
-Marjoja
-1 dl jäätelöä

Tällä kertaa ostin parempia kurkkuja. Ehkä näillä voisi vierottua sipseistä.

Aamupala:
-Puolikas banaani
-Kananmuna
-Makukurkkuviipaleita
-Tavallista kurkkua
-1 dl yogurttia marjojen kanssa
-Teetä

Saatan olla turvoksissa jo tulevien kuukautisten takia. Saa nähdä milloin tulevat ja pitääkö kierto yhtään paikkaansa. Ja jos pitää niin yritän vaan sit kierron mukaan ja houkuteltua Samia. Sami on ollu nyt kohtuu aktiivinen, mut ehkä olis paras nyt sitten pihistellä, että sitä ens viikolla oikeesti haluttais. Viikonloppuna ärsytti vähän kaikki ja kämppä on taas sekaisin. Nalkutin Samille sotkemisesta, mutta Sami puolustautui ja sanoi, että olen tällä kertaa sotkenut itse. Pakko se on myöntää sillä suurimmaks osaksi ne oli ihan omia tavaroita. Ja tiskiallas on taas täynnä tiskejä...

Sami onnistu saamaan lyhyen pestin. Se on pääosin iltatyötä, joten ollaan sit harvoin samaan aikaan saman katon alla. Kun mä lähen kouluun Sami jää kotiin ja kun mä tuun koulusta Sami on jo töissä. Mut onneks sai töitä.

Lopputyö ei onnistu. Oon jatkuvasti vaan jumissa. Lukossa. En pääse eteenpäin. Musta tuntuu, etten ymmärrä. Tieteellinen taustatyö. Mikset vain voisi valmistua itseksesi?

Tämä ei ole hyvä tämä

Kaikki oli vallan mainiosta. Eilisiltaan saakka. Sami oli lähtenyt poikien kanssa viihteelle. Mutta sitten se tapahtui. Mieliteko. Jääkaapissa ollut paljoa mitään mielitekoa tyydyttäviä ainesosia. Vastoin kaikkia ennakko-oletuksia löysin kaapin perältä popcornipussin. Päätin tyydyttää suolaisen nälän tarpeeni ja palkita itseni iltapäivän pyöräilylenkistä ja asunnon siivoamisesta. Lisäsin vielä itse extra-paljon suolaa poppareihin. Ennen kuin huomasinkaan, olin syönyt koko pussin sisällön. Tänään vatsani on niin turpeana, että voisi luulla minun olevan raskaana! Jopa Sami huomasi eron ja huomautti, että olenko kenties jotenkin turvoksissa. Se ei suoraan sanottuna ole ensimmäinen asia, jonka mieheltään haluaisi kuulla.

Tänään pyörälenkki ja juoksulenkki. Söin myös tavallista enemmän salaattia, enkä ottanut riisiä kanan kanssa. Päivän aikana olen syönyt kaksi leipää ja vähän lisää salaattia. Ja teetä.

Heikkouteni ovat suolaiset syötävät. Voisin olla ilman makeaa pitkiä aikoja, mutta suolaiset naposteltavat ovat aina silloin tällöin mielessä. Suurin paheeni ovat sipsit, mutta sipsien puutteessa kaikki muu suolainen käy: popcornit, juustonaksut, krutonkikuutiot, pasteijat, tavallista suolaisempi leipä, kermajuusto jne. Ja mitä pitemmän aikaa olen yrittänyt olla ilman suolaista herkkua, sitä pahempi mässäily on, jos suolaisennälkä yltyy mahdottomaksi. Olen yrittänyt vieroittua syömällä herkkukurkkuja dipin kanssa, mutta niistä jäi ikävä jälkimaku. Ilmeisesti pitää sitten nyt kuitenkin ostaa herkkukurkkuja tähän suolaisen nälkään. Muuten terrorisoin laihduttamisyritykseni. Jos jollakulla tulee mieleen jotain suolaista ja kevyempää korvikesyötävää niin ehdotuksia otetaan vastaan.

Myöhästyminen

Heräsin ekan kerran ennen seiskaa kun Sami lähti aikasin haastatteluun ja sano, että sillä on vielä joku työkkärihomma sen jälkeen. Mä jäin nukkumaan kun aattelin että voisin kuiteski nukkua jotain parisen tuntia. Kello oli herättämässä ennen ysiä.

Sit mä näin jotain unia ja heräsin ja mietin, että jokos sitä pitäs nousta ylös. Mä katon kelloa. PUOLI KYMMENEN. Herätys oli päällä, mutta kello ei ollu herättäny!! Meen sit nopeesti syömään ja vedän yogurttia ja marjoja naamaan.

Olin koulussa vasta puoli yhdentoista aikoihin. Hävetti. Pahottelin, että kello ei soinu. Ja väsytti ihan sikana, enkä saanu oikein mitään aikaseksi sillon tunnilla. Tein muutaman muistiinpanon, mut olin sen verran pökkerössä etten oikein jaksanu sit mitään. Kaveri tarjos suklaata ja mentiin kirjastoon ettiin kirjoja kurssiin liittyen. Huomenna pitää oikeesti pistää kännykkäänki herätys. Tuo kello on tehny saman jo pari kertaa aikasemmin. Siks manailinkin, et myöhästyminen olis varmaan todennäkösempi vaihtoehto. Patterit ei siis ollu mitenkään lopussa tai mitään.

No mä tulin nyt sitten kotiin. Sami ei ole kotona ja täällä on sekasta ja se oli jättäny mulle kauheasti pyykkiä. Ilmeisesti mun pitää taas siivota. Meillä on vielä jääkaapissa kanakeittoa, joka pitäs syödä pois :)

En oo vielä sattumoisin nähny sitä yhtä kaveria, jolle kerroin tästä prokkiksesta... Ei olla tosiaankaan oltu yhteyksissä ja se poisti mut FB:stä. Saattaa olla vähän kiusallinen jälleennäkeminen mut aika satavarmana törmänätään jossain vaiheessa toisiimme... En oikeen tiiä, miten siihen pitäs suhtautua.

Mitä olemme tehneet kaiken tämän eteen?

Operaatio salaa raskaaksi: Olen yrittänyt voidella Samia. 

"Ei vauvan saaminen olisi mikään katastrofi." 

"Siinä on 9 kk aikaa järjestää asiat." 

"Meitä nuoremmatkin on saanu lapsia."

"Nyt olis ihan hyvä aika hankkia lapsia, kun olen kuitenkin vielä hedelmällisimmilläni."

Vielä ei ole tapahtunu mitään myönnytystä. Muttei Sami ole toisaalta ihan kieltäykään. Samin voitelu saattaa edesauttaa sitä, että ylipäänsä suhteemme etenisi. Ja jos ei etene niin jos sitten jos ehkäisy "pettää" niin ehkä mies olisi pehmennyt ajatukseen, että meille voisi ehkä nyt kuitenkin tulla vauva. En nimittäin ole abortin kannalla kun kerran näen vaivaa siihen, että tahdon raskaaksi. Enkä suoranaisesti ole muutenkaan abortin kannalla. Mutta mulla on tällä erää sellanen olo, että tää ruljanssi jatkuu. Ja piste. Päätin sen jo aikasemmin.

Operaatio lopputyö: Heräsin eräänä aamuna ja rupesin kirjoittamaan yhtä osiota. Oikein ihme juttu. Olin nukkunu vain kuusi tuntiakin.

Operaatio laihdutus: Tällä viikolla ollaan syöty kanakeittoa, kanakeittoa ja kanakeittoa. Kanakeitossa on vain kasviksia ja kanaa. Sami alkaa pikkuhiljaa kyllästyä siihen. Luulen, että seuraavaksi ehkä otetaan jotain muuta. Pinaattikeitto vois olla kanssa aika hyvä valinta, vai mitä?

Olen myös

-Pyrkinyt vähentämään napostelua

-Ostanut jääkaappiin rasvatonta yogurttia ja marjoja

-Nukuin viime yönä 10 tuntia eli univelkaa pois ja yritän tasata rytmiä

-Tehnyt n. 20 minuutin hölkkälenkkejä

-Tänään tulin just äskettäin tunnin pyörälenkiltä ja mun pitäs mennä suihkuun

Toisaalta, eikö just laihduksen pitäs edesauttaa raskaaksi tuloa? Jos siis on vähän ylipainoa.

Ja kaikille, jotka on mielenkiinnolla seurannu mun hipsterishowta ja luuli sen jo loppuneen:
Just seuraavana päivänä kun olin valittanu, ettei niitä hisptereitä löydy, ne LÖYTY! Mutta mua suoranaisesti hävettää, sillä
1) Ne oli ollu mun läppärin kantolaukussa.
2) Niitä ei ollu pesty viime kerran jälkeen.
3) Kerron tämän asian julkisesti blogissani ja olisin voinut jättää kertomatta asiasta, mutta kerron sen kuitenkin, sillä olen muutenkin huudellut niin paljon hipstereistäni ja niiden hukkumisesta.

Nyt mä lähen sinne suihkuun.

In my dreams

Moikka moi ja tervetuloa Sugar-Chanelille. Mua on taas vaivanu tämä iki-ihana migreenini. Epäilen, että johtuu osittain siitä, etten ole oikein saanut nukuttua viime aikoina oikein kunnolla kun olen pyöritelly kouluhommia mielessäni ja stressaan sitä - ja samalla myös Samin juttuja. Lisäksi meillä on taas äidin kanssa kränää, mikä valvottaa. Meillä ei ole ikinä ollu kovinkaan hyvät välit ja tahtosin pitää hajurakoa. Äiti sitten onnistuu aina vetämään mielen matalaksi mm. arvostelemalla mun elämää ja valintoja ja antaa ymmärtää, että olen melkoinen pettymys. Me ollaan todella erilaisia ja teenpä niin tai näin niin aina löytyy valittamista. Siksi en tykkää kirjoitella oikein omastan puoleni kuulumisia ja mainitsen useammin Samin sukulaiset. Eikä mulla suoraan sanottuna oikein ole äidin puolelta enää sukua elossakaan ja isäjuttuja en rupea ees puimaan... 

Blogin aiheeseen palatakseni luulen vakavissani, että mulla vois olla just nyt ovulaatio. Olen yrittäny tarkkailla limoja nyt kun kierto on menny sekasin ja olen yrittäny laskeskella uudemmalla kiertoajalla ovulaatio, mikä taitaa olla noin 24 (?) päivää. Tällä hetkellä limat olis just sellaisia kananmunanvalkuisen tyyppisiä ja venyy kunnolla. Mut miten varmaa voi olla joku limojen seuraaminen? Kai se ihan biologialla on selitettävissä ja luonnollinen homma mut jos on oikeasti huomattavissa tuollanen limojen vaihtelu niin kertooko se sit miten hedelmällinen on? Niinku yleensä, et jos limojen vaihtelu ei ole suurta niin tärppääkö sillon harvemmin?  Anyway, mun tekis mieli yrittää houkutella Samia petiin, mut oon edelleen kahden vaiheilla. Sami kyllä puhuu mulle mutta me ei oikein puhuta enää siitä vahinkolaukaisusta kun se on nyt ollu ja menny. Eli kaikki seisoo - paitsi Samin suuri pieni punainen paksukainen.

Ai niin, etsin tässä taas niitä hukkaamiani punaisia hipsterssejä (eivät siis löytyneet anoppilasta - luojan kiitos) mutta ikäväkseni voin ilmoittaa, etteivät löytyneet tälläkään etsintäkerralla kotoa :( Vaatekaupoissa en ole törmännyt juuri sopivaan sävyyn ja myyjät vähän vinkkasivat, että joulun alla alkaa tulla enemmän punaisia alusvaatteita kauppoihin niin kannattaa silloin tiirailla enemmän alusvaateosastoa.

En vastaavanlaisen kropan perään erityisesti kuolaile, mutta nyt täytyy myöntää, että olen pahasti turvoksissa ja lihonut, eikä se rasva ole kertynyt mukaviin paikkoihin. Vatsassa on valkoisia raskausarpia. Eivät ne haittaisi, jos kyse olisi vauvasta. Ei mua se haittas vaikka näyttäsin sillon sotanorsulta, turpoaisin. Kestäsin sen. Epäilen, että osittain syy on taas unen puutteesta. Olen nimittäin yrittänyt liikkua joka päivä, mutta tuntuu että painoa tulee vain lisää. Meinasin nyt, että yritän enemmän ja kovemmin. Persuksessa ja rinnoissa se läski ei minua ole haitannut mutta vatsa on aika karua katsottavaa. Ei ole varaa lihoa enempää ja mieluiten jos saisi sellaiset 10 kg pois. Ikävä kyllä aina kun olen onnistunut laihduttamaan kilot ovat tulleet takaisin kaksinkertaisina.

Oon taas valvonu liikaa. Munhan piti mennä tänään ajoissa nukkumaan ja alottaa uus elämä. Huomenna herään aikaisin, alotan aamun vatsalihaksilla ja teen aamulenkin. Sen jälkeen meen suihkuun ja syön übertervellisen aamiaisen ja alan juomaan joka aamu teetä. Siitä ehdin vielä sopivasti koululle ja lauleskelen vielä matkan varrella iloisesti laulavista linnuista ja yksisarvisista, jotka paskoo sateenkaaria  :)

Realistisempaa olisi herätä ja huomata nukkuneensa pommiin...

Ristiriitaiset tunteet

En oo taas päivitelly kunnolla kun on vähän masentanu mut nyt sentään Sami ei enää mökötä mulle. Kävi sit niin että se joutu lohduttelemaan ja vakuuttamaan mua kun oli niin epävarma olo, että rakastaako se vai eikö. Enkä oo vieläkään 100 % varma. Otin vähän turhan itseeni tosta hommasta mutta pakko se on sanoa, ettei se todellakaan ole kivaa kun mies ei puhu. Samillakin on stressiä työn etsimisen suhteen.

Sit tää asia on valvottanu mua öisin että nyt mulla laukes migreenipäänsärky ja sitä on ollu tässä taas pari päivää. Oon miettiny tosi paljon, että mitä mun pitäs tehä? Viime aikoina on ollu niin paljon vastoinkäymisiä projektin suhteen, että mä en tiedä. Sami oli eka vähän järkyttyny jos tulisinkin raskaaksi mut se ei poista mun halua hankkia lapsia sen kanssa. Mä tahtosin jatkaa projektia mut mun tunteet riitelee sen kanssa mitä Sami ajattelee ja mitä Sami tahtoo. Mut toisaalta musta tuntuu ettei Sami itekään tiedä mitä se haluaa. Enkö sais tyrkätä vauhtia tähän ja pistää meidät etenemään tästä lukkiutuneesta tilanteesta. Me ollaan oltu kohta yhdessä viis vuotta eikä olla vieläkään kihloissa. Mun kaverit saa lapsia ja menee naimisiin.  Aattelin että saatas tää tilanne etenemään jos mä yrittäsin nyt pistää tähän vauhtia mut silti. Me junnataan yhä paikoillaan samassa tilanteessa. Nyt mua ärsyttää vaan. Tahtoisin lupauksen tulevasta ja edetä. Mulle kelpais se halvin mahdollinen sormus kunhan vain Sami sen mulle hankkis.

Samin exäkin on pyöriny taas mielessä. Tahtosin kysyä Samilta että ajatteleeko se sitä vielä ja kaipaako se sitä. Mut pelkään, että se nostais entiset tunteet esiin. Tää aihe on meille puhumatonta aluetta, kun asia ollaan käyty suurpiirteittäin läpi. Lupasin taannoin Samille, ettei enää puhuttas asiasta. Se saa muuten hermoromahduksen.

Mun alavatsaa on vihlonu taas pahaenteisesti. Nyt ne vihlasut on pitkittyny ja niitä tulee sarjoissa useampi peräjälkeen. Aina silloin tällöin. Sit joskus saan ihan vaan unohtaa ne eikä niitä enää tule mut sitten joskus yöllä on heräny siihen vihlasuun. Tilasin kuun alusta YTHS:ltä ajan gynelogille. Pääsen kohtuu nopeasti syyskuun alussa. Perustarkastus ja sit jos tosta vois noista oireista mainita.

Mulla on kylmä. Pitää kai pistää enemmän vaatetta päälle kun ilmatkin viilenee. Tahtosin vaan nukkua...

Miehet on idiootteja

Kuljin tossa eilen lenkillä lähigrillin ohi mp3:n napit kovissa ja huomasin sit, että ne neljä remppamiestä siinä kyyläs mua oikein antaumuksella eivät saaneet silmiään irti ja seurasivat oikein pitkään ja jäivät tuijottamaan mun perään. Jossain vaiheessa tajusin, että olin ottanu pikkulaukun mukaan ja olkahihna menee sopivasti rintojen läpi ja oikein korostaa povea. Selittää ehkä ne muutkin tapaukset kun oon lenkillä. Niitä riittää joka kerralle, sillä kuitenkin aina jossain tulee viimeistään joku vastaan. Kaikki ei sentään tuijota niin häpeilemättömästi. En tiiä pitäskö tuntea ittensä imarrelluksi vai ärsyyntyä, kun miehet tuijottaa niin avoimesti. Mulla ei ollu mitään kunnon kaula-aukkoa että rintavako olis näkyny eikä muutenkaan paljastavia vaatteita mut näköjään miehillä riittää se että rintamuksen kohdalla on pari kumpua ja sit tuntuu että sitä on jo kaikkien silmäparien omaisuutta.

En siis voi pitää kännykkää ja avaimia taskussa kun ne on pudonnu sieltä pari kertaa ja joutunu menemään takasin ettimään niitä.  Kerran ne putos pururadalle ja olin aika paniikissa sillon.  Mun lenkkihousuissa on tosi epäkäytännölliset matalat taskut ja muissa lenkkihousuissa ei sit ole ollenkaan taskuja et sama homma. Laukku on pakollinen olla mukana. Pitäsköhän harkita jo vyölaukkua. Mut ne vaan maksaa niin pirusti jos sellaseen sattuu törmäämään.

Sami sen sijaan jatkaa mökötystään enkä saa sitä kiedottua sormeni ympärilleni. Ja mua ärsyttää. Tahtosin Samilta huomiota mutta tää vaan vetäytyy omiin oloihinsa ja on paljon tietokoneella. Sitten kun kerroin tosta tapauksesta se meni vielä suuttumaan ja väitti, että kalastelen miesten huomiota. Musta Sami ei ole mitenkään erityisen mustasukkanen ja se jo itsessään ärsyttää mua kun Sami ei pahemmin lotkauta korvaansakaan sille jos joku muu mies vaikuttas olevan musta kiinnostunu. Harvemmin se ees on mukana jos ne rupeaa vikittelemään. Useemman kerran jotkut ulkomaalaiset ukot on yrittäny mua mukaansa ja kun kerron Samille niin se vetää hernepussin nenäänsä. Ite ne jätkät mulle tulee itteensä tyrkyttämään. Luuleeko se ihan oikeesti, että olisin niin kevytkenkänen ja lähtisin niiden mukaan?

Mut joo. Viime yönä tuli nähtyä aika jännää unta. Nään harvoin Samista unta ja vielä harvemmin sellasta, että meillä olis mitään sutinaa unessa mikä on musta tosi ärsyttävää. Sami on usein mun unissa pelkästään kavellinen tai sitten tosi kylmä mua kohtaan ja se torjuu mun lähentely-yritykset. Viime yönä oli sitten poikkeus. Tultiin Samin kanssa sellasen  pienen järven tai ison lammen rannalle ja siinä oli puhdas hiekkapohja. Me oltiin muka Samin vanhempien kotipaikan lähellä jossain. Mulla oli kirkkaanpunanen pitkä mekko, joka hulmus tuulessa ja sit rupesin hyppelehtimään sinne veteen vaatteet päällä ja ensin kahlasin sinne ja nostin mekkoa ylemmäs, ettei se kastu. Sitten Sami ite lähti tulemaan kanssa vaatteet päällä ja yritti estää mua menemästä veteen sen takia, että meistä tulee märkiä. Sami tarttu muhun siinä rantavedessä, sitten pyörittiin vedessä, oltiin toisissamme kiinni ja suudeltiin. Lopulta molemmat kelluttiin selällämme ja pidettiin toisiamme kädestä kiinni.

Vauva vierailulla

On ollu vaihteeksi tapahtumarikkaita päiviä.

Kaveri ja kaverin vauva kävivät meillä tässä yksi päivä. Sami oli jossain omilla asioillaan menossa sillon. Kävin äidin talosta sitä varten pari lelua mutta se ei ollu kovin kiinnostunu niistä. Tajusin sit, ettei meillä ollu kotona radiota tai mitään kasettisoitinta tai kasetteja niin pistin YouTubesta muumitunnareita ja muita vanhojen lastenohjelmien musiikkeja. Se yritti ruveta tanssimaankin kun oli niin vetävää musiikkia. Pikkunen kuitenkin kyllästy niihin ja alko touhuta ympäriinsä. Yritin tarjota sille kynää käteen jos se olis piirtäny paperille mut se piteli sitä kädessään kuin jotain keihästä. Yritti se sitten piirtää paperille ja keihästää sen paperin ja työntää sen kynän suuhunsa ja piirtää pöytään. Yrittihän se jotain suhrata siihen paperiinkin mut selkeesti huomas että oli ehkä liian aikasta. Ulkoilmaan päästyä vauva nukahti heti ja oli muutenkin melko kiltti tapaus. Sen jälkeen kun ne lähtivät niin huoneeseen jäi vauvan haju. Se on sellanen makea tuoksu.  Se jätti vähän olon vähän haikeaksi.


Tuli mietittyä, miksen vois olla seuraava. Monella kaverillakin kun on jo useampikin eikä ole enää montaa sellasta jolla ei olis lapsia, jos ei laske mukaan niistä, jotka ei omien sanojensa mukaan tahdo ikinä lapsia tai sellaset, jotka on vielä sinkkuja. Ainakaan mun kavereiden puolelta. Samin puolelta sitten tosi moni sen kavereista on vielä sinkkuja. Vaan pari sen kavereista on saanu jo lapsia, eikä me tupata oikein niitäkään näkemään kovin usein. Se sai mut miettimään, onko miehillä edes olemassa sellasta biologista kelloa vai alkaako se tikittämään vasta 40-vuotiaana?

Ja yllätys yllätys, eilen alko sitten ne kuukautiset. Sellanen omanlaisensa vuoto alko jo tiistaina, että kyllä siitä jo näki, että kohta ne alkaa. Neljä tablettia buranaa syöty tähän mennessä, eilen ja tänään ja vähän sellanen olo, että pitäs ottaa tänään viides. Pakko sanoa, että mua oikeasti suretti. Olisin toivonu, että tällä kertaa olis tärpänny, siitäkin huolimatta vaikka puhuttiin Samin kanssa. Sanoin Samille jo tiistaina, ettei tän tartte miettiä sitä oonko raskaana vai en. Sami ei tuntunu reagoivan paljoa mitenkään mikä oli vähän outoa kun se oli kuiteski jo keriny hätäillä sitä asiaa. Mut Sami on käyttäytyny nyt pari päivää tosi oudosti. Se tahtoo olla omissa oloissaan, ei puhu paljoa mitään ja on muutenkin ärtyny jos siihen yrittää ottaa jotain kontaktia. Kaikki tuntuu olevan päin helvettiä ja se äyskii pienemmistäkin asioista. Suoraan sanottuna mä en ymmärrä tuon miehen aivoksia nyt sitten yhtään. Mikä helvetti sillä oikein on?!

Vitutuskäyrä kohoaa

Mulla on ihan jumalaton vitutus ja se laukeaa ihan pienimmistäkin jutuista ja sitä ei pahemmin paranna se ettei netti ei taho toimia. Mua vituttaa kun Sami ei vie roskia ulos ja mua vituttaa kun se on pääosin ollu nyt majottuneena koneelle ja kattonu videoita YouTubesta tai vaihtoehtosesti telkkarin ääressä tapittamassa urheilua tai jotain muita turhia ohjelmia. Ja mua vituttaa kun se latas jonkun toisen selaimen koneelle ja musta on tosi outoa käyttää sitä.
 
Mua vituttaa se että Sami jää katsomaan telkkaria myöhään illasta ja mua väsyttää.
a) äänet on kovalla ja sille saa sanoa siitä tosi monta kertaa ennen ku se ollenkaan tajuaa että pitäs ehkä vähän vähentää voluumia
b) on vähän outo nukkua ilman Samia niin uni on katkonaisempaa vaikka äänet oliski pienemmällä

Mikä vittu tää juttu on miehistä ja telkkareista?! Koko ajan pitää vahtia jotain ruutua. Oikeesti. Onko se sit niin mielenkiintosta??? Mun tekis mieli tehä ihan mitä tahansa muuta kuin kattoa jotain hemmetin laatikkoa. Välillä tekis mieli heittää ohjain siihen ruutuun ja kattoa miten Sami reagoi. Sami kuulemma tahtos uuden laajakuvataulutelkkarin. Joo ei nyt kyllä ruveta sellasta hommaamaan.

Kuten jo aikasemmin mainihin, mun äiti sit lähti ulkomaille ja pitää käydä hoitamassa sen puutarhaa ja taloa ja sit se tekstaa sieltä ohjeita ja keksii aika usein jotain naristavaa. Olis antanu ihan täydelliset ohjeet ennen ku lähti. En mä muista kaikkea miten mitäkin rehua pitää kastella kun sillä on niitä sun miljoona. En oikeesti ees muista niiden kaikkien nimiä.

Motivaatio on aika nollassa ja pitäs ruveta motivoitumaan koulua varten. Ostin kalenterin mut se on vielä täyttämättä. Pitäs tehä lukujärjestys, ettii harjottelupaikkaa ja ruveta kyhäämään opparia jne. Mut mä en millään jaksas. Mut kai se on sit pakko, että joskus ees valmistus.

Tulin muuten lauantaina kotiin. En pahemmin juonu hädin tuskin sen pari siideriä. Oltiin siis baarissa kolmestaan kavereiden kaa mut lähettiin aika aikaseen pois paitsi se kolmas meistä jäi jonkun nelikymppisen äijän iskettäväks ja kikattelemaan pöytään. Musta on aika säälittävää jos antaa sellasen äijän käpelöidä itteensä ja puhua pehmosii mut itepähän tietää sit parhaiten.

Eilen ja tänään mun alavatsaa on vihlonu, päätä ja alaselkää särkeny ja ollu kuumeinen ja sellanen vähä niinku oksettava olo mut ei kuitenkaan ihan että just nyt tulis ylös. Ei siis aamulla mut ihan yleisesti pitkin päivää ja sit joskus illalla. Ja sit taas turvottaa. En tiiä kai nää nyt vähän kuukautisoireilta vaikuttas. Sami herätti mut jossain ennen kuutta aamulla. Se on nukkunu jotenkin levottomasti ja sit herättelee mua vähän väliä, etten saa itekään nukuttua enää kunnolla sen jälkeen.

Ja nyt mulla olis taas kauhee nälkä. Äääh. Paisun kuin possu, jos syön tätä mukaa.

Vakava keskustelu

Sori kun en ole päivitelly on ollu aika kiirettä sosiaalisen elämän puolella, joudutaan kattomaan mun äidin talon perään ja Samilta loppu yllätys yllätys työt aikasemmin kuin piti. Ne oli ollu vähän epävarmoja töiden kestosta kun oli osa-aikanen muutenkin mutta joo nyt on Samikin ollu kotona viikon alusta. Meillä on vähän niinkuin ollu irtiottoja työelämästä ja yritetään pärjätä säästöillä tää kuukausi. Sami ettii nyt uutta työtä. Lisäks oon nähny tässä viikon aikana paljon vanhoja kavereita ja oon lähössä nyt viikonloppuna yhen kaverin luokse yöksi. Mut joo jatketaan siitä mihin jäätiin.

Viime viikonloppuna yritin saada Samia innostumaan pikku petijumpasta ja sanotaanko että ne rintaliivit ja alushousut taisi olla aikamoinen nappi otsaan! Samilta meni nimittäin pasmat sekasin ja siinä rytäkässä unohtu ehkäisy kokonaan. Mut se greippimehu jäi kauppaan. Mä en nimittäin muistanu sitä taaskaan :S En oo ees varma ovuloinko mut tällä kertaa päästiin aika pitkälle. Sami oli tosin silleen että ei s#@!!* nyt tais tulla vahinko ja sillä oli pikku morkkis asiasta minkä vuoksi meillä ei ole pahemmin harrasteltu sen jälkeen. Sami oli vähän hermona ja valvo pari iltaa melko myöhään :S Jouduin vähän rauhottelemaan sitä et ei nyt yhestä kerrasta välttämättä raskaaksi tule. Mut se sai mut vähän ajattelemaan et en sit oikein tiiä et onko tää prokkis nyt niinkään hyvä ajatus...

Me ei riidelty ja saatiin sit kuiteski juteltua vähän. Samia pelottaa vähän se et miten meillä on "varaa vauvaan" ja kun meillä ei oo vielä oikein mitään kunnon pohjaa mistä alottaa. Joo okei mä ymmärrän et se pelottaa. Mä tosin kerroin Samille että mä tahtosin jo kyllä jälkikasvua ja mua pelottaa jos mulla olis jotain ongelmia ettei voitas saada lapsia. Puhuttiin kanssa omakotitalon hankinnasta mut Sami ei vielä oikein lämmenny sille ajatukselle kun meillä ei tosiaankaan ole paljoa säästöjä vaan suurinpiirtein et pystytään ite elämään ja jotain jää sukan varteen. Ja sit missä asuttas. Et jäädäänkö tänne vai lähetäänkö muualle. Sami sano että lapsi on kuiteski aika iso juttu elämässä ja se muuttas niin paljon asioita. Toisaalta mä kysyin Samilta että millon se on valmis. Sillon kun meillä on tilillä 250 000 €? Harvalla asiat menee niinkuin on suunniteltu ja aina tulee yllätyksiä. Se sai Samin mietteliääksi.

Me ei päästy vielä suuntaan eikä toiseen mut kai tää keskustelu selvitti vähän meidän molempien ajatuksia mut toisaalta teki mun ajatuksista samaan aikaan vähän sekavammat etenkin tän projektin suhteen. En oikeein tiiä mitä tehä. Jos jatkaa kirjottelua ainakin toistaiseksi mut en tiiä onko nyt järkevää yrittää jatkaa tätä samalla tavalla.

Mä en tiedä pitäskö mun toivoa omasta puolestani vai pelätä Samin puolesta, jos olisin nyt raskaana. Mut en vain pysty uskomaan että olisin tullu yhestä kunnon kerrasta raskaaksi... Kuukautisia odotellessa...

Pahamaineinen lastenvahti ja ansa

Sami oli aika pitkään kotona, kun töissä oli ensin mekaanisia ongelmia minkä takia työt on ollu taas tauolla. Nyt se lähti töihin ekan kerran tällä viikolla niin voin raportoida viikonlopun tapahtumista. 

Meillä oli viikonloppuna hulinaa ja vilskettä kun Samin veli toi pikku iivarttinsa 5v. hyörimään mummolaan. Aika villi tapaus. Pistettiin leikkimään se ensin legoilla mutta eipä se oikein jaksanut siinä touhussa olla reilua puolta tuntia pitempään ja rupesi juoksentelemaan ympäri taloa. Sitten se kyseli kauheasti ensin yhden kysymyksen ja kohta sitten perään toisen. "Miks sulla on hame?", "Miks Sami ei syö paprikaa?" jne. :D Sami yritti pelata sen kanssa jalkapalloa ja näki ihan selkeesti että niillä oli hauskaa. Loppujen lopuksi Sami istutti sen katsomaan videoita ja siinä se sitten jakso olla ja tapittaa. Kaipa tuosta pahamaineisesta lastenvahdista jotain hyötyä on :D Mut illan tullen alko sit riehuminen, eikä tahdottu mennä nukkumaan.

Vaihdettiin Samin siskon kanssa kuulumisia. Ei olla nähty jokuseen kuukauteen, kun ollaan oltu aina eri aikoihin käymässä. Pitkän sinkkukauden jälkeen sillä oli uusi mies. Ihan hauska tapaus. Vähän sellaset fiilikset, että etenevätkö nyt vähän liian nopeesti. Tosin mitä ulkopuoliset on sitä arvostelemaan. Toivotaan, että suhde kestäis pitempään kuin aikasemmat.

Nyt sit kävi niin, että Samin olis tehny kauheasti mieli ja mua ärsytti niiden pikkuhousujen katoaminen niin, ettei ollu sopivassa mielentilassa. Sami jätti sit mut pari rauhaan muutaman yrityksen jälkeen kun olin niin äkänen. Kyllä sitä sitten vähän myöhemmin tuli puuhailtua kaikkea ;) Saa nähdä miten puuhailut sitten tän viikon lopussa onnistuu. Mulla kai pitäs olla ovulaatio tulossa muttei ole mitään sellasia tuntemuksia kuten yleensä on. Mut olen aika varma onnistumisestani sillä viritin Samille ansan. 

Raahasin Samin ostoksille ja loppujen lopuksi Sami törmäsi kaveriinsa siellä. Herra ylimielinen heitti taas miten miehet on kaikessa aina parempia kuin naiset ja naisista ei ole mihinkään. Ei sitä jaksanu oikein kuunnella. Se on hemmetin ärsyttävää kuunneltavaa. Joka tapauksessa kun Samin kaveri oli dissanu taas naisia tarpeeksi ne lähti sopivasti Suomalaiseen - kun ei näitä akkojen juttuja jaksa - niin mä puikkelehdin erikoisalusasuliikkeeseen. 

 Yritin etsiä kaupoista punaisia alusvaatteita muttei ollu just sen värisiä ja mua ärsytti aivan suunnattomasti. Sit yksi asia johti toiseen ja kävin ostamassa uudet tosi nätit alusvaatteet. Myyjä kehu, että oli ollu tosi suosittu tuote. Melkein heitin toivoni, ettei mahdu, kun kuppi oli liian pieni. Mut tais olla ihan mallikohtaista et siinä kuppi on normia pienempi. Noh, Sami ei kuitenkaan ole vielä nähny tuota pikku pussia, joten säilytän sitä kaapissani ja otan varmaan viikonlopun turvin sieltä, grr... ;) Ei ollu kyllä ihan tällaset, mut kuva oli silti nätti.

Tajusin myös etten oo ostanu greippimehua taas aikoihin. Ei se ole niin erityisen hyvää mut jos ensi kauppareissulla kuitenkin ottas sitä pari purkkia...

Kännykkäsovelluksia kier(t)oiluun

Olen yrittäny ladata melkein viikon ajan FemCarea Nokian verkkokaupasta, mutta ikävä kyllä asennuksessa tapahtuu aina jokin virhe. Yritän ladata sen myöhemmin uudestaan, jos sillä kertaa asennus onnistuisi. Toivottavasti. Jos jotakuta kiinnostaa niin kokeilkaa itse ladata ja ilmottakaa onnistuko!

Olen kerännyt puhelimeen jos minkäkinlaisia sovelluksia. Ikävä kyllä kuukautiskiertoon liittyen sovelluksia - ja etenkin ilmaisia sellaisia - on melko vähän ainakin omaan puhelimeeni ja FemCare olisi vaikuttanut mukavalta lisältä. Ajattelin kuitenkin jos kertoisin oman mielipiteeni näistä parista ohjelmasta, jotka latasin omaan käyttöön. Olisin kuitenkin halunut jonkinlaisen enemmän kalenterin tapaisen ohjelman.

Android-puhelin olisi varmaan ollut monipuolisempi ja siinä olisi ollut paremmat
ohjelmat. Melkein jo kaduttaa, että piti ostaa Nokia etenkin niiden irtisanomisien jälkeen.






pTrack - ilmainen


Ollut pääosin käytössä nyt viimeaikoina.

Ohjelmaan pitää laittaa keskimääräinen kiertoaika, jolloin pTrack laskee milloin seuraavat kuukautiset tulevat. Ohjelma laskee myös kiertopäivän perusteella ovulaation ajankohdan ja on nähtävissä ohjelmasta ovulaatiopäivänä. Muistiin voi merkitä oman mielialan, vuodon määrän, muita oireita, painon ja muuta. Mieliala ja vuotomäärät näkyvät numeroilla. Tehtyjä muistiinpanoja ei voi poistaa.

Plussat

• Kuukautispäivän ja ovulaation arviointi
• Omat muistiinpanot ja ohjelman oma muisti
• ILMAINEN

Miinukset

• Numeroiden selityksiä ei ole missään vaan ne täytyy muistaa itse
• Ovulaatio näkyy vain ovulaatiopäivän lähettyvillä

Tähdet: ***









Fertility Calendar - 7,00 €

Latasin ohjelman kun se oli vielä ilmainen mutta nyt hinta on pompannut 7 €:n. Sauoraan sanottuna aikamoista rahastusta.

Ohjelmaan täytyy syöttää pitkä ja lyhyt kiertoväli, jonka jälkeen valitaan päivä jolloin viimeiset kuukautiset alkoivat. Ohjelma laskee milloin mahdollisesti tärppäisi parhaiten ja päivämääräväli näkyy hetken aikaa näytöllä. Päivämäärät lähentelevät yleensä noin 10 päivän kieppeillä, joten mitenkään erityisen tarkka mittari ei kuitenkaan ole. Soveltuu todennäköisesti parhaiten luomuehkäisytarkkailuun sellaiselle, jonka kuukautiset ovat melko säännölliset.Eikä tässä ole mitään kuukautisten laskettua alkamispäivää. Pelkästään arvio ovulaatiosta.

Päivien valitseminen on hiukan ärsyttävää kosketusnäytöllä, mutta sovellus on silti kohtuullisen toimiva vaikkakin visuaaliselta puoleltaan melko kehnosti toteutettu. Maksullisuus ärsyttää myös. Päivät voisi hyvin laskea itsekin ja mielestäni 7 € on turhan kallis hinta tälle sovellukselle.


Plussat

• Ovulaatiopäivät heti näkyville
• Vaihteluvälin arviointi

Miinukset

• Ulkoasu on karsea
• Maksulliseksi muuttuminen ja KALLIS uusi hinta
• Ei näytä arviota kuukautisten alkamiseen

Tähdet: **½

Edit: //Ulkoasupäivitystekstiin. Känny teki tenän. Muita kuulumisia lisää myöhemmin ;)