Kaveri ja kaverin vauva kävivät meillä tässä yksi päivä. Sami oli jossain omilla asioillaan menossa sillon. Kävin äidin talosta sitä varten pari lelua mutta se ei ollu kovin kiinnostunu niistä. Tajusin sit, ettei meillä ollu kotona radiota tai mitään kasettisoitinta tai kasetteja niin pistin YouTubesta muumitunnareita ja muita vanhojen lastenohjelmien musiikkeja. Se yritti ruveta tanssimaankin kun oli niin vetävää musiikkia. Pikkunen kuitenkin kyllästy niihin ja alko touhuta ympäriinsä. Yritin tarjota sille kynää käteen jos se olis piirtäny paperille mut se piteli sitä kädessään kuin jotain keihästä. Yritti se sitten piirtää paperille ja keihästää sen paperin ja työntää sen kynän suuhunsa ja piirtää pöytään. Yrittihän se jotain suhrata siihen paperiinkin mut selkeesti huomas että oli ehkä liian aikasta. Ulkoilmaan päästyä vauva nukahti heti ja oli muutenkin melko kiltti tapaus. Sen jälkeen kun ne lähtivät niin huoneeseen jäi vauvan haju. Se on sellanen makea tuoksu. Se jätti vähän olon vähän haikeaksi.
Tuli mietittyä, miksen vois olla seuraava. Monella kaverillakin kun on jo useampikin eikä ole enää montaa sellasta jolla ei olis lapsia, jos ei laske mukaan niistä, jotka ei omien sanojensa mukaan tahdo ikinä lapsia tai sellaset, jotka on vielä sinkkuja. Ainakaan mun kavereiden puolelta. Samin puolelta sitten tosi moni sen kavereista on vielä sinkkuja. Vaan pari sen kavereista on saanu jo lapsia, eikä me tupata oikein niitäkään näkemään kovin usein. Se sai mut miettimään, onko miehillä edes olemassa sellasta biologista kelloa vai alkaako se tikittämään vasta 40-vuotiaana?
Ja yllätys yllätys, eilen alko sitten ne kuukautiset. Sellanen omanlaisensa vuoto alko jo tiistaina, että kyllä siitä jo näki, että kohta ne alkaa. Neljä tablettia buranaa syöty tähän mennessä, eilen ja tänään ja vähän sellanen olo, että pitäs ottaa tänään viides. Pakko sanoa, että mua oikeasti suretti. Olisin toivonu, että tällä kertaa olis tärpänny, siitäkin huolimatta vaikka puhuttiin Samin kanssa. Sanoin Samille jo tiistaina, ettei tän tartte miettiä sitä oonko raskaana vai en. Sami ei tuntunu reagoivan paljoa mitenkään mikä oli vähän outoa kun se oli kuiteski jo keriny hätäillä sitä asiaa. Mut Sami on käyttäytyny nyt pari päivää tosi oudosti. Se tahtoo olla omissa oloissaan, ei puhu paljoa mitään ja on muutenkin ärtyny jos siihen yrittää ottaa jotain kontaktia. Kaikki tuntuu olevan päin helvettiä ja se äyskii pienemmistäkin asioista. Suoraan sanottuna mä en ymmärrä tuon miehen aivoksia nyt sitten yhtään. Mikä helvetti sillä oikein on?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti