Ennakko: SuGar häävieraana

Mitä häistä seuraa? Lisää hää- ja vauvakuumeilua? 
Miten käy, kun kouluaikojen kilpailijat istutetaan samaan pöytään?! 
Samikin on huolissaan ja ärähtää ajomatkalla. Mutta mistä on kyse? 

Miltei kaikki on mahdollista ;)

Blogin jatkuessa päivitys aiheesta ensi viikolla... Muussa tapauksessa - bye bye, babes!

Ilmoitusluontoista asiaa

Hyvät lukijat,

olen paremman puoliskoni aloitteesta miettinyt blogin eettisyyttä. Paljastan siis nyt jo muutaman päivän kokeilun jälkeen, että blogi on fiktiivinen naturalistinen kyhäelmä. Testasin, miten ihmiset suhtautuvat nuoreen naiseen, joka menee äärimmäisyyksiin halutessaan raskaaksi. Tarkoitus oli vetää noin 2-6kk jakso SuGarin tarinaa puolirakennetulla juonikuviolla, joka olisi aina hiukan muuttunut vastaajien kommenttien perusteella.

Ilmeisesti aihe oli turhankin huomiota herättävä. Mikäli olen onnistunut suututtamaan teidät jo alkuunsa, heittäkää oikein tulenkatkuinen klikkaus tuohon oikealla olevaan äänestysboksiin. Alle 50 % kannatuksella pistän blogin suoraan roskatunkiolle. Blogia voi vielä jatkaa, jos fiktiivisen tarinan jatkolle on kysyntää. On silti verrattain todennäköistä, ettei kiinnostusta herää tarpeeksi ja ymmärrän kyllä siihen liittyvät syytkin. Joka tapauksessa, yli 50 %:n puoltamisella harkitsen jatkoa. Äänestys on voimassa noin viikon ajan tästä päivästä alkaen. 

Pahoittelen kaikkea mielipahaa, mitä olen blogissa vierailevissa lukijoissa aiheuttanut. Luulen, että tämä on parempi tapa lopettaa kuin päättää tarina hätäisesti tai pistää blogi heti kiinni.

T: SuGarin luoja

P.S. Ei. Minä en ole SuGar, enkä puhko kondomeja. 

P.P.S. Kyllä, tiedän että jotkut teistä ovat raivoissaan. Tätä tehdessä ei silti vahingoitettu yhtään miestä, lasta tai apinaa. (Tai no ehkä yhtä apinaa.) 

P.P.P.S. Kyllä, tiedän että jotkut eivät uskoneet blogin olevan totta alusta lähtienkään, koska se oli kuitenkin äärimmäisyyksiin viety mutta silti mahdollinen. 

P.P.P.P.S. Ei mulla muuta. Peace.

Mansikoita ja lapsettomuusajatuksia

Olikin yllätys, että kun kirjautu sisään niin täällähän oli yli 1000 sivulatausta joista linkit oli tullu pääosin äitiysfoorumeilta. Ymmärrän miksi tätä ei pidetä hyvänä ideana mut tahon lapsen nimenomaan tän miehen kanssa ja sitoutua. Mies tuntuu vaan vetävän jarrua päälle vaikka asioista on ollu puhetta jo pitempään. Jos yritän ite nopeuttaa tätä prosessia niin tuskin siitä teille on mtn haittaa :D Tiiän kyllä mitä oon tekemässä ;)

Okei, sovitaan nyt niin että miehen nimi olis vaikka Sami. No Sami yritti eilen illalla vähän korvata töksäyttelyään ja kävi hakemassa kauppareissulla pyytämäni greippimehun lisäksi myös mansikkasuklaata, ja mansikoita. En vaan oikeen tahtonu lämmetä sille kun rasitti se toissapäiväinen riitely niin Sami valloitti sitten koneen. Tykkään kyllä mansikoista mutta säästäs meidän häitä varten eikä ostais jumalattoman kallista mansikkarasiaa!! :( Greippimehunhan pitäs edistää raskaaksi tuloa. Tiiä sitten mutta tuskin siitä haittaakaan on.

Yöllä se sitten yritti kömpiä viereen ja inistä jotain. Sanoin että kyllä se tietää mitä tahon ja vastasi että joo mutta kun ei vielä voi. Siis haloo? Ei vielä voi? Ei ole vielä voinu 4,5 vuoteen? Ei oo ees voinu kosia vaikka ollaan juteltu siitä että mentäs naimisiin. Että joo kiiti vaan. Huomautinkin siitä kun meillä oli joskus aikasemmin ollu kihloista puhetta ja kysyin että miten kauan mun sitten pitää odottaa. Ja se vastas vaan ”En tiiä. ” Oon varmaan hirvee ämmä mutta siinä tuli sitten uusi itkukohtaus ja Sami oli paniikissa… Kyllä siitä sit selvittiin. Nyt Sami lähti kaverinsa luokse tosi lyhyellä varoajalla. En tiiä johtuko se nyt näistä parista päivästä vai oliko sillä oikeesti jotain menoa :/  

Ei sitä varmaan heti tärppää jos tärppää ollenkaan. Pelkään sitä etten koskaan saa lasta niin tahtosin alottaa jo ajoissa eikä se lapsi meidän maailmaa tässä vaiheessa romauttaisi.  Edes yksi joka eläis pitkän ja onnellisen elämän mut mieluiten pari kolme. Suvussa on molemmilla puolilla ollu myös lapsettomuutta muiden perussairauksien lisäksi, tai jos ei ihan lapsettomuutta niin todella haastavaa. Äitiä ei pitäs olla olemassa eikä periaatteessa minuakaan. Melkein kuin ihmeen kautta lähteny alkuun mut jos ne ihmeet loppuu? Hedelmällisin ikä on menossa kovaa vauhtia ohi ja aika valuu hukkaan. Mitä jos minäkään en koskaan tuu samaan omia lapsia vanhemmalla iällä ja se ainoa hetki onnistua on nyt? Oon yrittäny puhua tuosta Samille mutta Sami ei ymmärrä. Se luulee että nainen pamahtaa heti paksuksi. No, se voi olla yksi vaihtoehto mutta eipä se kaikkien kanssa käy niin enkä todellakaan usko että mun kanssa se kävis ihan sormia napsauttamalla.

Mut joo, pitää ruveta tekemään vielä viimesiä kouluhommia. Päivittelen varmaan ensi kerralla sitten kun on tarvetta eli viimestään kuun lopussa kun kuukautisten pitäs alkaa :)

Sukuperintöjä

Meillä ehkäisykeinona on käytetty kondomia. Voi tuntua oudolta, kun nykyään jotain 9/10 naisista käyttää pillereitä. Aktiivista seksielämää on ollut vasta jokunen vuosi. Oon muistaakseni käyny kerran taannoin terkkarilla ja lukusia kertoja lääkärillä kuukautiskipujen takia ja jostain syystä on kysytty että tahonko pillerit. Tein varsin selväksi, että en muuten taho. Sit on vaan oltu että jo buranaa ja seurataan, että en mä näihin kuukautisiin kuole. No, en usko mutta kipu on niin maan mahdottoman ärsyttävää ja kun burana 400 mg ei paljoa auta vaikka sitä ottaisikin kolme tabua päivässä. Onneksi kipua ei ole kuin se päivä tai pahimmassa tapauksessa pari. Tuntuu, ettei apua saa jos ei sitten ota e-pillereitä ja e-pillerit on ratkaisu kaikkeen.

Tiiän että pillerit helpottaisi sitä kipua mutta en oo ruvennu syömään enkä taho kun suvussa on verenkiertohäiriöitä. Aivoinfarktiin nuoremmalla iällä kuolleita suvusta löytyy enemmän kuin kaksi ja vanhempana sitten vielä useampi joten en tahtos pelata venäläistä rulettia. Kyllähän sitä sanotaan, että riski on pieni. Mutta se on silti riski ja mun kohdalla ehkä suurempikin kun meillä on tuota liikenteessä. Hormonien tunkeminen kroppaan on miusta jotenkin luonnotonta. Sori mutta sitä mieltä mie oon. Ei buranankaan popsiminen mukavaa ole ja pyrin välttämään niin paljon kuin mahdollista.

Sukurasitteena olen saanu myös sellaisen ihanan asian nimeltä migreeni :/ Ei ole diagnosoitu eikä lääkitystä siihenkään hankkittu mutta aika selvä tapaus tää vaikuttaa olevan kun valopalloja jne. lentelee joskus silmissä. Sitten se kipu on aivan järkyttävä ja suoraan petiin ja nukkumaan ennen kuin yltyy pahemmaksi. Burana saattaa jarruttaa sitä etenemistä jos ottaa joissa pari kolme tabua niin voi ehkä olla luennolla loppuun. Valot, hajut ja epäsäännölliset nukkumisajat saattaa laukasta hyvinkin helposti sellasen toisapuoleisen tai molempipuoleisen tykyttävän kivun.

Kerran kävin kaverin kanssa Hesessä syömässä ja se takasintulo oli yhtä helvettiä ja meinasin oksentaa. Näytin varmaan humalaiselta hoiperrellessa ympäriinsä etenkin kun ei sattunu kipulääkettä mukaan ja se kipu vain ylty ja ylty. En tiiä mikä sen laukaisi sillä kerralla, rasvanhaju? Ei yhtään helpottanut, että oli vielä tosi kirkas päiväkin kävellä kotiin. Loppupäivä meni nukkuessa.

Onhan noita vaivoja mutta niiden kanssa tulee elettyä...

//:Jaon tämän eilisestä postauksesta. Ehkä mukavampi lukea... :/

Lauantai-iltana mä en kaipaa sua

Mies lähti käymään kaupassa... Ja joo, meni eilinen yritys perseelleen. 

"Ei jaksa." "Oon väsyny."
"Johan me ollaan kahtena peräkkäisenä päivänä jo touhuttu." 

Oli tunteet pinnassa. Ilta huipentui siihen, että rupesin itkemään ja sanoin ettei mies halua minua eikä tulevaisuutta mun kanssa. Sitten riideltiin tai puhuttiin aika värikkäin sanakääntein kihloista, häistä, naimisiin menosta - ja lapsista. Pääosin mä itkin ja purppasin. Sen jälkeen ei ainakaan haluttanu enää kumpaakaan. 

No, pitää toivoa, että aikasemmat kerrat olis riittäny. Ollaan oltu tää päivä vähän omissa oloissamme. Kaksi kappaletta tähän vähän tunnelmia kuvaamaan.

Alaselkään koskee taas. 
Joo, että tämmöstä :(

Reikiä kumeihin

Mulla on nyt ovulaatio ilmeisesti eilen tai tänään ainaki laskurin mukaan. Tiistaista asti on olluki aikamoinen halutus halutus, grrr ;) Yritin houkutella aikasempina kuukausina että jos otettaisiin ilman kondomia että minnuu ei haittas mut mies on ollu sitä mieltä että ei. Nyt ei vielä ole kuulemma vauvan aika. Pistin taas viime viikolla neulalla kortsuihin reikiä ja eilen ja toissapäivänä sain houkuteltua miehen kamaripuolen jumppaan. Yritän vielä tänään yrittää heti saunan jälkeen. Silloin sillä yleensä halut nousee vaikka olisi temmeltäny aikasempana päivänä ;) Mies kun ei yleensä jaksa/halua sitten millään perättäisinä päivinä.

Edellisillä kerroilla ei ole oikein auttanut tuo reikien tökittely. Kokeilin sitä ekan kerran helmikuussa mutta en uskaltanu kaikkia paketissa olevia tökitellä. Pelkäsin, jos jäisin kiinni niin alotin pienestä. Olis ollu varmaan vähän liian läpinäkyvää, jos olis huomannu yhessä kortsussa reiät ja sitten syynänny koko paketin läpi. Ei ole ainakaan vielä huomannut kortsuissa olevan mitään vikaa. Ootin tosi innolla helmi- ja maaliskuun lopussa että tärppäiskö. Kuukautiset alko kuitenkin ihan normaalisti, ettei haikara käynny. Huhtikuussa olin vähän masentunu siitä enkä jaksanu yrittää :/

Toivotaan että nyt olis parempi säkä - iltasauna kutsuu ;)

Biologinen kello tikittää

Koskaan ei ole oikea hetki niin sitten se oikea hetki on tehtävä vaikka väkisin. Mies lupailee, että mennään naimisiin ja hankitaan lapsia mutta ollaan oltu nyt reilut neljä vuotta yhdessä eikä kumpaakaan lupausta kuulu. Tein helmikuussa lupauksen itelleni, että yritän hankkiutua vaikka väkisin raskaaksi vuoden sisällä piti mies siitä tai ei.

Olen jumiutunut paikoilleni lueskelemaan vauvafoorumeja ja huokailemaan toisten odotusonnea, jos vielä joskus minäkin. Melkein kaikilla kavereillakin on lapset ja yksikin kavereistani menee ihan kohta naimisiin ja lapsikin tuli vastikään. Siis oon ihan onnellinen kaverini puolesta ei siinä mutta vähän yrittää tuo kateus iskeä kun kaverilla on kaikki asiat niin mallillaan ja ite vasta haaveilee kaikesta :(

Mietin, että blogi voisi olla hyvä kanava jota kautta saan lisää puhtia tähän projektiini. Jännittää :D