Juhannusterveisiä ja Paksuna

Olipa meillä sitten mielenkiintoinen juhannus tiedossa. Ajeltiin Samin vanhempien luokse ja vietettiin juhannusta niiden mökillä Samin perhetuttujen kanssa. Tosiaan meitä muita ei sitten ollutkaan. Tuli grillattua Samin vanhempien kanssa sillon kun sää anto myöten. Mut sitten mitä myöhemmäs iltaa mentiin sitä enemmän promilleja oli veressä ja Samista tuli lievästi sanottuna pikkasen ärsyttävä. Ehkä se nyt oikeen korostu kun päätin, et meinaan olla alkottomalla ihan tän projektin vuoksi ja kieltäydyin viinaksista. Kyllä se jonkinlaista ihmetystä herätti ku Samin äitikin sitten kysy että mitä varten. Pidettiin me silti hauskaa ulkona, seurusteltiin ja kateltiin siinä välissä telkkaria.

Mut sit illasta kun Sami oli vetäny jonkin verran kaljaa niin sen jälkeen se otti mut polvelleen istumaan. Se rupes puhelemaan kaikkea miten paljon se rakastaa mua ja sitten se yhtäkkiä sano vaan: "Hei, mennään SuGar kihloihin." Miulla meni pasmat sekasin ja naurahdin sille vähän hermostuneesti kunnes se alko jankkaamaan uudestaan tunteistaan ja piteli miun kättä ja toisti sitten vähän kuuluvammin ja sano, että kai mä nyt sen kanssa menisin kihloihin. Ja Samin henki haisi viinalle. Mä takeltelin aika pahasti ja samaan aikaan mua ärsytti. Annoin Samille pakit ja Sami rupes sitten sen episodin jälkeen vonkaamaan ja lopulta itkemään. En tosiaankaan tahtonu että mua kosittaisiin tällä tavalla. Ilman sormusta hetken mielijohteesta humalassa. Siltä se mun silmiin näytti. Vai eikö suomalaiset miehet uskalla tehä mitään selvinpäin?

Juhannuspäivänä Samilla oli krapula eikä herra muistanu edellisillasta paljoa mitään. Tai niin se ainaki sano. Että kiitos vain vitusti. Sille piti kertoa että sattumoisin kosit mua humalassa. Sami sit vain vaikeni. Rasvanen ruoka eli edellisen päivän jämät ja kylmä kahvi kyllä maistu siinä puolen päivän pintoihin Samille. Lauantai meni mököttäessä. Mun mieleni sopukoissa kaivelee vieläkin se kosinta vai mikä hitto se olevinaan oli. Oli vähän rokulipäivä kun oltiin jonkin aikaa omissa aloissamme kun ei jaksanu sitä seurustelua. Ei paljoa juotu. Seurusteltiin jonkun verran. Lähinnä Samin vanhemmat ja ne niiden perhetutut. 

Jotenkin vähän tylsä juhannus vaikka oli meillä vähän sunnuntaiaamuna hiukan puuhia. Yritin houkutella Samin mun kimppuun paljaaltaan. Se ei oikeen onnistunu. Sano, ettei uskalla kun mä voin tulla raskaaksi. Yritin vedota varmoihin päiviin mut tää sano et siitä huolimatta. Ehkä mun olis pitäny kokeilla sitä sillon kun Sami oli kännissä sillä vähän sitä suunnittelin jo aikasemmin mutta mua oikeasti ärsytti se perjantai vaan niin pahasti, ettei mitään rajaa. Me lähettiin sit kuitenkin sunnuntai-iltana kotiin. Autossa oltiin vähän normaalia hiljempaa. Mä en viittiny alkaa nokittamaan siitä kosinnasta vaikka olis mieli tehnykin. Mua äsytti kyllä myönnän ja ehkä se näky jotenkin kun Sami ei paljoa puhunu. 

Samilla oli poikkeuksellisesti maanantai vapaata joten vietettiin se yhessä erikseen. Sami katto telkkaria ja mä siivosin. Mua ärsytti, että se vain vetelehti sohvalla ja nosti perseensä penkistä vain käydäkseen kaupassa. Katottiin eilen illalla vielä "Paksuna", joka tuli SubTV:ltä. Musta tuntu et olisin nähny tän leffan aikasemmin. Mut en tiiä millon.  Samikin sano että hänestä tuntu kuin olis nähny ainakin sen alun. Ehkä se tuli joskus telkkarista ja me ruvettiin kattomaan mut se jäi jostain syystä kesken.

Yritin vähän vihjailla miten ihana olisi oma pieni vauva ja miten sillä olis varmaan tosi pienet kädet. Sami ei sanonu pahemmin mitään. Kosintakohtauksen aikana mä mulkasin sitä sillä mua suututti edelleen se "juhannuskosinta". Ei siitä niin hepposesti pääse yli, etenkään kun Sami sano seuraavana päivänä, ettei muistanu mitään. Ja sille piti erikseen selittää. Kai se ymmärsi mitä meinasin sillä Sami oli vähän ärtyneen näkönen. Ei ollu kovinkaan montaa kohtaa jossa olis voinu luonnollisesti ottaa asiaa puheeksi ja keskeyttää sitä katselua. Samikin oli kohtuu hiljaa sitä leffaa katellessa sillä usein se kommentoi tällasia draamaelokuvia siitä ettei ne oo tarpeeksi uskottavia joten luulen että tää osu ja uppos. Se jopa nauro joissakin kohdissa.

Sitten tunteet kai purkaantu jossain vaiheessa ja multa lipsahti etten usko että mennään naimisiin. Sami loukkaantu siitä ja rupes mököttämään mulle ja sano että hänkö on nyt se pahis jolle voi vihotella asiasta ja se tapahtuu kyllä kun tulee oikea aika. Sitten hän vähän niinkuin sanoutui irti siitä asiasta ja anto ymmärtää ettei asiasta enää keskustella. Käytiin nukkumaan äärimmäisen ärtyneitä. Mä valvoin aika pitkään enkä sanonu mitään. Välillä kuulin yöllä Samin hengityksen. Se lähti tänä aamuna töihin myöhemmin kuin normaalisti ja omalla autolla. Musta vähän tuntuu et Sami oli tainnu unohtaa sopia tän viikon kimppakyydit jätkien kanssa juhannuksen takia.

Mulla on tietynlainen romanttinen kuva kosimisesta ja tahtosin mieluiten muistaa sen aina ja tahtosin, että mies olis ehdottoman tosissaan. Mut mä vain sain sellasen kuvan, että Sami ei ollu. Ollaanko me ihan eri asioiden takia yhdessä? Mä en tiedä. Ehkä meidän pitäs Samin kanssa jutella... Nyt ihan oikeesti mitä me tahdotaan elämiltämme. Tällä vauhdilla me ei ikinä edetä siihen lapsien hankkimiseen saakka...

Aamun säätiedostus: Sataa tekstareita

Hitto ku säikähdin. Sami jätti taas puhelimen kotiin ja sille tuli TAAS vajaa pari tuntia sit puhelu. Sit ei menny varmaan viittä minuuttia niin tuli yks tekstari. Sit ei menny taaskaan montaa minuuttia kunnes tuli toinen ja heti perään kolmas. Nyt mua oikeasti pelottaa. Harvemmin Samille tulee kauheesti mitään niin tää vähän epäilyttää ku toisena päivänä jo peräkkäin. Eikä se soittanukaan eilen tultuaan minnekään - ainakaan mun nähden. Mua hermostuttaa. En pysty oikein tekemään tätä kouluhommaakaan kun mietin asioita.

Tällä viikolla on Samin toisen työtoverin tuli kuskata jätkät töihin. Se tuli noutamaan Samia tänä aamuna tavallista aikasemmin. Sami lähti hakemaan työvaatteita kun sen työtoveri tuli meidän makuuhuoneen ovelle tosi hiljaa ihan ääneti ja näki miut alasti kun olin pukemassa rintaliivejä päälle. Vedin vain tyynyn äkkiä eteen kun ei ollu muutakaan. Tää seiso siinä ovella vähän aikaa ja tuijotti pari minuuttia eikä sanonu mitään. Meni vähän ahdistavaksi. Se lähti sit kun kuuli kolahduksen pukuhuoneesta. En ees tunne tätä tyyppiä kauheen hyvin.

Sami on ollu myös selkeesti ihmeen viriilillä tuulella aikasempaan nähden. Jo neljä kertaa lyhyen ajan sisään. Ei siinä, hauskaahan se on ja helpottaa mun suunnitelmia mut ihmettelen mikä ihmeen muutos tässä nyt tapahtu kun ensin ei tuntunu kiinnostavan paljoa yhtään ja vielä pitkään aikaan.

Ovulaatiota odotellessa - ilman tikkuja

Eipä tässä ole mitään ihmeempiä oikein tapahtunut. Oon ruvennu seurailemaan vähän omaa kroppaani ja oon huomannu, että atsaan vain koskee välillä silleen oudon vihlasevasti ja ihan kuin munasaraa aristaisi. Ovulaatiokipuja? Alaselkäkin on taas vaihteeksi kipeänä. Vinisin viikonloppuna Samille niin se hiero mua noin vartin ajan hieromaöljyn kanssa. Hieroin kyllä itekin Samia kun Samilla on aika rankkaa nyt töissä. Se tekee aika ruumiillista työtä.

Sami lähti taas aamulla aikasin. Jäin ite pyörimään sängyssä ja nukahdin sitten uudestaan vajaaksi tunniksi. Huomasin et Sami oli jostain syystä kai unohtanu kännykkänsä kotiin. Siihen tuli nimittäin puhelu ostain ihan oudosta numerosta. Onhan se kyllä sanonu, että ei voi ottaa puhelinta työmaalle mukaan mut luulin, et siellä olis joku lokero minne niitä tavaroita voi pistää. En kuitenkaan vastannu Samin puhelimeen mut mua alko vähän epäilyttämään, et mitä jos tää onki Samin exä. Kun me alettiin seurustelemaan sen exä yritti saada Samia takas ja tulla meidän väliin aika pitkäänkin ja kutsu Samia aina niille milloin minkäkin tekosyyn varjolla melkeen vuoden ajan. Exä yritti Samia siitäkin huolimatta, että se välillä seurusteli jonkun toisen kanssa. Me käytiin tän akan kanssa keskusteluakin aiheesta mut ei tullu mitään tulosta vaan se vetos aina heidän väliseen todelliseen ystävyyteen ja Samiin, että Sami kyllä tietää omat rajansa. Lopulta annoin Samille kaks vaihtoehtoa: Mä tai exä. Kuten näkyy, Sami valitsi mut.

Otin kuitenkin siinä näytössä välkkyvän numeron numeron ylös mut en ruvennu tonkimaan Samin puhelinta. Et jos alkaa tulemaan outoja soittoja niin rupeen selvittämään asiaa. Emmie tiiä, saatan olla vainoharhanen tän jutun suhteen nyt mut mun pelot oli taannoin aiheellisiakin. Sami ei ikinä rupee vastaamaan tuntemattomiin numeroihin mun läsnäollessa. Voihan se olla puhelinmyyjä mut... Oon nyt keltasella vyöhykkeellä ihan kaiken varalta. Mua pelottaa aina välillä,  että mitä jos se exä ei olekaan päässy vieläkään elämässään eteenpäin. Viimesten tietojen mukaan se on taas sinkkuuntunu. Ja miehiä on ollu ja menny Samin jälkeen. En oikeen oo koskaan ymmärtäny sitä ihmistä, enkä mitä peliä se pelaa.

Joo, ja nyt juhannukseksi ollaan sitten myös menossa Samin vanhempien luokse. Ne asuu täältä vähän etäämmällä joten meillä on hiukan pitempi ajomatka taas tiedossa. Muita Samin sisaruksia ei kai tänä vuonna ole tulossa. Samin vanhemmat on tosi mukavia ja Sami on sanonu molempien pitävän musta :) Etenkin äiti on tosi mukava ja ihana ja isäkin on oikein suloinen mutta tuntuu välillä kattelevan mua pitkään. En oo ruvennu kyselemään, että mikä on. Oon välillä miettiny onko mussa jotain vialla. Jos jään kahden kesken sen kanssa mua alkaa vähän ahdistaa kun en oikeen tiedä mistä vois keskustella. Mutta Suomen kesä on kaunis! Me nautitaan sitten täysin rinnoin yhteisestä ajasta :)

Mutta varsinaiseen blogin aiheeseen: Oon laskeskellut, että tärppiaika alkaisi olla taas kortilla jos mun kiertopäivät pitää mitään paikkaansa. Nyt kierto rupes vähän epäsäännölliseksi niin päätin ruveta ahdistelemaan Samia nyt jo kunnolla etukäteen sillon tällön. Kyllähän se yllättävän hyvin lähti leikkiin mukaan. Sain peräti kaksi kortsua "vietyä roskiin" ja pistettyä niiden sisällön parempaan talteen. En tosiaankaan uskaltanu ostaa niitä ovistikkuja joten nyt mennään vähän riskialttiilla. Mua vain vähän pelottaa se, että Sami ei nyt sitten oikean ovulaation aikoihin jaksa tai taho puuhastella millon se ovulaatio nyt tahtoo tullakaan.

Eiköhän tässä tule seuraava päivitys juhannusten jälkeen! ;)


Hug 'n' Kisses

Elämänkierto sekaisin

Ehkä tästä vois nyt puhua vähän...

Joo, innoistuin jo liikaa ja sitten oli aikamoinen isku kun kuukautiset alkokin. Se oli pettymys kun vihdoin ajattelee että voisi ollakin raskaana kun sitä on jo jonkin aikaa toivonu ja katseli kaikkia oireiluja että jos nyt kuitenkin. Jos nyt oikeasti. Melkein jo ostin sen raskaustestinkin kun olin jo niin varma asiasta. Mutta ehkä mä en vielä tän kerran jälkeen luovuta. Mie päätin haluavani lapsen Samin kanssa ja se päätös pitää. Enkä mä voi lakata yrittämästä.  

Samille se sivusta seuraaminen on varmaan aika tajutonta kun toisena päivänä on kuin aurinko ja seuraavana syöksyy helvetin syvyyksiin. Sellaset mun tuntemukset oli kun kuukautiset alko. Itkin vessassa yksin varmaan parikytä minuuttia. Onneks Sami ei nähny mua mut illalla sitten myöhemmin olin vielä tosi maassa. Eiköhän se huomannu et jotain on nyt vialla. Mut mun kannalta se ei tajua tätä tilannetta eikä se tajua sitä mikä hinku mulla on hankkia lapsia. Me ei olla juteltu naimisiinmenosta tai lapsista niiden häiden jälkeen. Sami tais saada kyllikseen siitä jankkaamisesta. Ehkä mä vedin sinä iltana vähän överit - myönnän. Mut tää asia täytyy nostaa myöhemmin vielä esille. Mä vähän pelkään et mitä pitempään tää tilanne jatkuu niin sen pahemmat tunnepurkaukset sit on. Mä oon nuori terve nainen. Ei mulla pitäs olla mitään ongelmaa.


Mut jos mun kierto on nyt sekasin niin ei ole mitään hajua millon ensi kerralla on ovulaatio. Miks tää meni näin? Alkaako ne ens kerralla normisti 26-28 päivän päästä vai jatkuuko tää epäsäännöllisyys? Johtuko se viivästyminen siitä että oikeesti odotin ja stressasin sitä jos tää nyt kerrankin tärppäis. Pitääkö mun ostaa ovistikku nyt kaupasta et näkis ens kerralla miten on? Mä en tiedä. Ovistikkujen ostaminenkin on melko riskialtista. Voishan sitäkin tosin yrittää selittää kotiinpäin mut Sami on kuitenkin melko fiksu tapaus ettei siihen ihan mikä tahansa selitys mene läpi. Mä taidan nyt vain vähän seurata miten tää kierto menee ja yritän saada Samin vain mahd. otolliseen aikaan vällyjen väliin. 

Mulla sit kai katkes välit vielä yhteen kaveriinkin just sopivasti sillon kuukautisten alkamispäivänä :/ Kerroin sille vähän aikasemmin et mulla on tällanen projekti meneillään. Mä luulin että se olis ymmärtäny kun on itekin tahtonu kovasti lasta mut se katto mua vaan ja mie olin nähä inhotusta sen kasvoilla. Tässä reilun parin viikon aikana sit meidän yhteydenpito laantu. Se selkeesti alko vältellä mua kun ei vastanu viesteihini ja samana päivänä se poisti mut FB:stä kaverilistaltaan. Että toinen kiva isku sit sille päivälle. Nyt mua vähän ehkä pelottaa että se kertois Samille asiasta... Mut kai se olis jo kertonu...

Sit tää yksi tapaus jonka kanssa oltiin häissä samassa pöydässä on ruvennu nyt viikon aikana soittelemaan mulle ja jorisee kaikkea diipadaapaa ja ihkuttaa omaa elämäänsä. Se on kuttunu meidät kyläänki. Kai pitäs mennä ihan kohteliaisuuden vuoksi. Mut mua raivostuttaa kyllä nähä sitä etenkin nyt kun se anto sellasia viitteitä siellä juhlissa että se olis raskaana. Melkein kaikilla mun kavereilla alkaa olla jo lapsia. Sit niillä joilla ei ole niin on joku koira. Ykskin on sanonu että hanki koira. Emmie ny tiiä. Ei oo todellakaan sama asia enkä mä ees pahemmin välitä koirista :/


Mutta ensi kertaan ja kuulumisiin. Eiköhän tässä kesäkuussa jokuseen kertaan vielä ehdi päivitellä tilannetta.

Hugs 'n' Kisses.

Sitä jo ehti toivoa...

Itku pääsee. Kuukautiset alko tänään kovin kivuin. Niin huono olo ettei voi vielä kirjottaa enempää :(

Kuukautiset myöhässä!

Kuukautiset pari päivää myöhässä! Normaalisti kierto vaihtelee jotain 26-28 päivää mutta nyt ei ole kuulunut. Vatsaa vain vihloo vähän oudosti mutta ehkä se olis jopa hyvä merkki?! Alaselkä on edelleen kipeä ja ehkä jopa pahenemaan päin. Myhäilen vain itsekseni ja Sami mietti miksi olen niin hyväntuulinen ja kyselee että mitä oikein ajattelen :) Pusuttelen vain sitä ja kiehnään vieressä - eikä pistä ollenkaan pahakseen :D  Kaikki menee tosi hyvin. Samilla oli viime viikolla lomaa ja vietettiin oikein ihania hetkiä yhdessä vielä kun ulkona paistoi aurinko. Ei siellä mikään lämmin ilma ollut mutta hauskaahan meillä silti oli lenkkeillessä ja kesähommia alotellessa.

Sitten kun kuukautiset on reilun viikon myöhässä niin voisin uskaltaa käydä ostamassa raskaustestin ;))

Pieni pala rakkautta

Tää päivitys piti pistää jo alkuviikosta mutta tuli vähän kiireitä. No kuiteski. Oltiin Samin kanssa viikonloppuna mun kaverin häissä. Aamulla vatsaa kouristi oudosti mutta oli ei ollu mitenkään kummallinen. Kaveri näytti tosi ihanalta valkosessa häämekossaan ja siitä oli tehty meikillä vanhemmannäkönen. Kirkossa tuli sitten nappailtua kuvia ja lähettiin sitten jatkamaan häitä eteenpäin. Joku pentu volis koko ajan siellä kirkossa täyttä huutoa ja se oli vähän rasittavaa ;( Tökin välillä Samia ja huomauttelin että tahtosin samanlaisen kampauksen tai ainakin jotain samanlaista ja jos mekossa olis A-linja niin olis aika makee sitten joskus kun me mennään naimisiin <3 

 

Sit kun päästiin hääpaikalle ja käytiin sisälle niin kaveri oliki järjestäny yllärin. Meillä on yks yhteinen kaveri jonka kanssa ei tulla niin kauheen hyvin sitten toimeen. Tietää varsin hyvin et me ei olla oltu oikeen missään väleissä eikä pidetty lukion jälkeen MITÄÄN yhteyttä. Tää tyttö on aina ollu huomion perään ja sellanen just isintyttötyyppinen lellikki joka on aina saanu kaiken - päässy leffaan, saanu aina rahaa, uusimmat kännykät ja päässy matkustamaan. Meillä ei menny oikeen millonkaan jutut sitten yksiin eikä oltu mitään ylimpiä kavereita etenkään kun tää naikkonen yritti mun yläasteaikaista poikakaveria mut yritettiin sitten kestää toisiamme siinä porukassa. Olin ratketa riemusta ku pihalla ja onnittelujonossa lausuttu toisillemme teennäisiä kohteliaisuuksia ja sit kun tultiin sisään niin eka asia jonka huomasin et kaveri oli sitten pistäny meidät Samin kanssa samaan pöytään vastakkain sen kihlatun kanssa... SIIS JEE!!1111 :)) Voi perse. Toinen kaverini tietysti oli toisessa pöydässä eikä tullu paljoa puhuttua kun sillä oli kiire lapsostensa kanssa. 

"Kaveri" tyrkytti kihlasormustaan jatkuvasti esille ja kerto miten ihanaa sen elämä on, kun on valmistunu amiksesta lukion jälkeen ammattiin, on työpaikat, koristeellinen kihlasormus, puhelin uusinta mallia, kotona kultainen nuotaja tai joku vastaava hurtta, mies on voi-niin-ihanan-lutunen ja omakotitaloa ovat miettineet lähistöltä. Voi että sitä lesoilua oli yhtä ärsyttävä kuunnella kuin aikaisempina vuosina. Ihminen ei ole sitten paljoa muuttunut yhtään. Mä yritin olla välittämättä kaikesta ihkutuksesta ja pröystäilin vastaavasti vähän samalla mitalla takaisin sillä miten hieno mies Sami on ja korostin että mulla on täys kympin saalis ja että ollaan onnellisia ja ollaan mietitty naimisiinmenoa ihan tosissaan tässä lähiaikoina, ihan vastineeksi siitä miten se lehmä yritti iskeä mun yläasteaikasta poikakaveria :) Ja tää oli muka onnellinen mun puolesta!! Niin vissiin. Olin hetken aikaa vähän vanhingonilonen kaveriani kohtaan kun se oli lihonu jonkun verran ja musta etenkin vatsan kohdalle oli kertyny enemmän pömppistä.


Maljannoston jälkeen aloin ihmitellä miksi se oli ottanu alkoholittoman lasin. Sit voivotteli vähän kovaan ääneen kihlatulleen kun ei voi tuota alkoholia nyt juoda ja punaviini on varmaan tosi hyvää ja kaupan päälle vähän kikatteli ettei vaatteet tahdo mahtua päälle. Mun oli pakko ruveta tiirailemaan sen vatsaa tarkemmin ja mulle alko nousta kylmä hiki jo otsalle. Aattelin että ainoo asia, josta pystysin olemaan eka ja parempi sitä olis se että saisin lapsen ennemmin. Mun suhde on kestäny kaksi vuotta pitempään ja tääkö on nyt raskaana ENNEN mua?!! Että justiinsa :( Eihän ne mitään sanonu asiasta, mutta loppuilta meni sitten vähän enemmän ja vähemmän perseelleen...

Me jouduttiin nimittäin lähtemään ennen morsiuskimpun heittoa. Seurapeleissä melkein kaaduin maahan kun vatsaa alko vihloa ja sit jouduin istumaan loppuajan tuskissani. Sami oli siinä vieressä vähän sormi suussa ja me lähettiin sit loppujen lopuksi aiemmin kuin oli tarkotus kun kivut ei loppunu. Oltiin siis häissä jotain vähän reilu neljä tuntia. Sanoin et joo, soitan sit myöhemmin ja toivoteltiin oikein hyvät jatkot. Entistä "kaveria" tosin ei jääny yhtään ikävä. Sami lähti ajamaan sieltä korvesta pois ja sit se oli hiljaa kun itkin vieressä. Sit jossain vaiheessa se sano, että pitäskö soittaa päivystykseen ja lähteä terveyskeskukseen. Siis ei. Mä estin. Voihan nää olla kiinnityskipujakin tai sellasta jos meillä olis tärpänny :)

Siinä ajellessa ja parin särkylääkkeen jälkeen ne kivut sitten laantu hiukan vaikka jomotus jäikin ja mä alotin innoissani listaamaan että meidänkin häihin pitäs ruveta varaamaan paikkaa ja miettiä etukäteen asioita ja että eikö alkas jo pian olla aika mennä naimisiin. Sami vain karjas mulle ratissa jotain ja mä olin ihan shokissa. Menin ihan paniikkiin kun aattelin etteikö Sami tosiaankaan taho mun kanssa naimisiin ja meillä alko sitten sanasota. Pysähdyttiin yhelle pysähdyspaikalle ja mä itkin ja olin lähössä autostakin jo pois kunnes Sami lohkas. 

”Mitä varten sä sitten luulet, että mä rehkin töissä?”

Emmä tiiä miksi mutta rupesin sitten itkemään vaan monin verroin kovemmin. Sami ei sanonu enää sen jälkeen paljoa mitään. Se ootti, että hiljenin, starttasi auton ja jatkettiin matkaa.

Ovesta sisään tultua otin uuden särkylääkkeen, kävin suihkussa ja menin aikaisin petiin. Sami oli loppuillan tietokoneella. Kotona me oltiin vain hiljaa. Hyvin hiljaa.