Juhannusterveisiä ja Paksuna

Olipa meillä sitten mielenkiintoinen juhannus tiedossa. Ajeltiin Samin vanhempien luokse ja vietettiin juhannusta niiden mökillä Samin perhetuttujen kanssa. Tosiaan meitä muita ei sitten ollutkaan. Tuli grillattua Samin vanhempien kanssa sillon kun sää anto myöten. Mut sitten mitä myöhemmäs iltaa mentiin sitä enemmän promilleja oli veressä ja Samista tuli lievästi sanottuna pikkasen ärsyttävä. Ehkä se nyt oikeen korostu kun päätin, et meinaan olla alkottomalla ihan tän projektin vuoksi ja kieltäydyin viinaksista. Kyllä se jonkinlaista ihmetystä herätti ku Samin äitikin sitten kysy että mitä varten. Pidettiin me silti hauskaa ulkona, seurusteltiin ja kateltiin siinä välissä telkkaria.

Mut sit illasta kun Sami oli vetäny jonkin verran kaljaa niin sen jälkeen se otti mut polvelleen istumaan. Se rupes puhelemaan kaikkea miten paljon se rakastaa mua ja sitten se yhtäkkiä sano vaan: "Hei, mennään SuGar kihloihin." Miulla meni pasmat sekasin ja naurahdin sille vähän hermostuneesti kunnes se alko jankkaamaan uudestaan tunteistaan ja piteli miun kättä ja toisti sitten vähän kuuluvammin ja sano, että kai mä nyt sen kanssa menisin kihloihin. Ja Samin henki haisi viinalle. Mä takeltelin aika pahasti ja samaan aikaan mua ärsytti. Annoin Samille pakit ja Sami rupes sitten sen episodin jälkeen vonkaamaan ja lopulta itkemään. En tosiaankaan tahtonu että mua kosittaisiin tällä tavalla. Ilman sormusta hetken mielijohteesta humalassa. Siltä se mun silmiin näytti. Vai eikö suomalaiset miehet uskalla tehä mitään selvinpäin?

Juhannuspäivänä Samilla oli krapula eikä herra muistanu edellisillasta paljoa mitään. Tai niin se ainaki sano. Että kiitos vain vitusti. Sille piti kertoa että sattumoisin kosit mua humalassa. Sami sit vain vaikeni. Rasvanen ruoka eli edellisen päivän jämät ja kylmä kahvi kyllä maistu siinä puolen päivän pintoihin Samille. Lauantai meni mököttäessä. Mun mieleni sopukoissa kaivelee vieläkin se kosinta vai mikä hitto se olevinaan oli. Oli vähän rokulipäivä kun oltiin jonkin aikaa omissa aloissamme kun ei jaksanu sitä seurustelua. Ei paljoa juotu. Seurusteltiin jonkun verran. Lähinnä Samin vanhemmat ja ne niiden perhetutut. 

Jotenkin vähän tylsä juhannus vaikka oli meillä vähän sunnuntaiaamuna hiukan puuhia. Yritin houkutella Samin mun kimppuun paljaaltaan. Se ei oikeen onnistunu. Sano, ettei uskalla kun mä voin tulla raskaaksi. Yritin vedota varmoihin päiviin mut tää sano et siitä huolimatta. Ehkä mun olis pitäny kokeilla sitä sillon kun Sami oli kännissä sillä vähän sitä suunnittelin jo aikasemmin mutta mua oikeasti ärsytti se perjantai vaan niin pahasti, ettei mitään rajaa. Me lähettiin sit kuitenkin sunnuntai-iltana kotiin. Autossa oltiin vähän normaalia hiljempaa. Mä en viittiny alkaa nokittamaan siitä kosinnasta vaikka olis mieli tehnykin. Mua äsytti kyllä myönnän ja ehkä se näky jotenkin kun Sami ei paljoa puhunu. 

Samilla oli poikkeuksellisesti maanantai vapaata joten vietettiin se yhessä erikseen. Sami katto telkkaria ja mä siivosin. Mua ärsytti, että se vain vetelehti sohvalla ja nosti perseensä penkistä vain käydäkseen kaupassa. Katottiin eilen illalla vielä "Paksuna", joka tuli SubTV:ltä. Musta tuntu et olisin nähny tän leffan aikasemmin. Mut en tiiä millon.  Samikin sano että hänestä tuntu kuin olis nähny ainakin sen alun. Ehkä se tuli joskus telkkarista ja me ruvettiin kattomaan mut se jäi jostain syystä kesken.

Yritin vähän vihjailla miten ihana olisi oma pieni vauva ja miten sillä olis varmaan tosi pienet kädet. Sami ei sanonu pahemmin mitään. Kosintakohtauksen aikana mä mulkasin sitä sillä mua suututti edelleen se "juhannuskosinta". Ei siitä niin hepposesti pääse yli, etenkään kun Sami sano seuraavana päivänä, ettei muistanu mitään. Ja sille piti erikseen selittää. Kai se ymmärsi mitä meinasin sillä Sami oli vähän ärtyneen näkönen. Ei ollu kovinkaan montaa kohtaa jossa olis voinu luonnollisesti ottaa asiaa puheeksi ja keskeyttää sitä katselua. Samikin oli kohtuu hiljaa sitä leffaa katellessa sillä usein se kommentoi tällasia draamaelokuvia siitä ettei ne oo tarpeeksi uskottavia joten luulen että tää osu ja uppos. Se jopa nauro joissakin kohdissa.

Sitten tunteet kai purkaantu jossain vaiheessa ja multa lipsahti etten usko että mennään naimisiin. Sami loukkaantu siitä ja rupes mököttämään mulle ja sano että hänkö on nyt se pahis jolle voi vihotella asiasta ja se tapahtuu kyllä kun tulee oikea aika. Sitten hän vähän niinkuin sanoutui irti siitä asiasta ja anto ymmärtää ettei asiasta enää keskustella. Käytiin nukkumaan äärimmäisen ärtyneitä. Mä valvoin aika pitkään enkä sanonu mitään. Välillä kuulin yöllä Samin hengityksen. Se lähti tänä aamuna töihin myöhemmin kuin normaalisti ja omalla autolla. Musta vähän tuntuu et Sami oli tainnu unohtaa sopia tän viikon kimppakyydit jätkien kanssa juhannuksen takia.

Mulla on tietynlainen romanttinen kuva kosimisesta ja tahtosin mieluiten muistaa sen aina ja tahtosin, että mies olis ehdottoman tosissaan. Mut mä vain sain sellasen kuvan, että Sami ei ollu. Ollaanko me ihan eri asioiden takia yhdessä? Mä en tiedä. Ehkä meidän pitäs Samin kanssa jutella... Nyt ihan oikeesti mitä me tahdotaan elämiltämme. Tällä vauhdilla me ei ikinä edetä siihen lapsien hankkimiseen saakka...