Joo, innoistuin jo liikaa ja sitten oli aikamoinen isku kun kuukautiset alkokin. Se oli pettymys kun vihdoin ajattelee että voisi ollakin raskaana kun sitä on jo jonkin aikaa toivonu ja katseli kaikkia oireiluja että jos nyt kuitenkin. Jos nyt oikeasti. Melkein jo ostin sen raskaustestinkin kun olin jo niin varma asiasta. Mutta ehkä mä en vielä tän kerran jälkeen luovuta. Mie päätin haluavani lapsen Samin kanssa ja se päätös pitää. Enkä mä voi lakata yrittämästä.
Samille se sivusta seuraaminen on varmaan aika tajutonta kun toisena päivänä on kuin aurinko ja seuraavana syöksyy helvetin syvyyksiin. Sellaset mun tuntemukset oli kun kuukautiset alko. Itkin vessassa yksin varmaan parikytä minuuttia. Onneks Sami ei nähny mua mut illalla sitten myöhemmin olin vielä tosi maassa. Eiköhän se huomannu et jotain on nyt vialla. Mut mun kannalta se ei tajua tätä tilannetta eikä se tajua sitä mikä hinku mulla on hankkia lapsia. Me ei olla juteltu naimisiinmenosta tai lapsista niiden häiden jälkeen. Sami tais saada kyllikseen siitä jankkaamisesta. Ehkä mä vedin sinä iltana vähän överit - myönnän. Mut tää asia täytyy nostaa myöhemmin vielä esille. Mä vähän pelkään et mitä pitempään tää tilanne jatkuu niin sen pahemmat tunnepurkaukset sit on. Mä oon nuori terve nainen. Ei mulla pitäs olla mitään ongelmaa.
Mut jos mun kierto on nyt sekasin niin ei ole mitään hajua millon ensi kerralla on ovulaatio. Miks tää meni näin? Alkaako ne ens kerralla normisti 26-28 päivän päästä vai jatkuuko tää epäsäännöllisyys? Johtuko se viivästyminen siitä että oikeesti odotin ja stressasin sitä jos tää nyt kerrankin tärppäis. Pitääkö mun ostaa ovistikku nyt kaupasta et näkis ens kerralla miten on? Mä en tiedä. Ovistikkujen ostaminenkin on melko riskialtista. Voishan sitäkin tosin yrittää selittää kotiinpäin mut Sami on kuitenkin melko fiksu tapaus ettei siihen ihan mikä tahansa selitys mene läpi. Mä taidan nyt vain vähän seurata miten tää kierto menee ja yritän saada Samin vain mahd. otolliseen aikaan vällyjen väliin.
Mulla sit kai katkes välit vielä yhteen kaveriinkin just sopivasti sillon kuukautisten alkamispäivänä :/ Kerroin sille vähän aikasemmin et mulla on tällanen projekti meneillään. Mä luulin että se olis ymmärtäny kun on itekin tahtonu kovasti lasta mut se katto mua vaan ja mie olin nähä inhotusta sen kasvoilla. Tässä reilun parin viikon aikana sit meidän yhteydenpito laantu. Se selkeesti alko vältellä mua kun ei vastanu viesteihini ja samana päivänä se poisti mut FB:stä kaverilistaltaan. Että toinen kiva isku sit sille päivälle. Nyt mua vähän ehkä pelottaa että se kertois Samille asiasta... Mut kai se olis jo kertonu...
Sit tää yksi tapaus jonka kanssa oltiin häissä samassa pöydässä on ruvennu nyt viikon aikana soittelemaan mulle ja jorisee kaikkea diipadaapaa ja ihkuttaa omaa elämäänsä. Se on kuttunu meidät kyläänki. Kai pitäs mennä ihan kohteliaisuuden vuoksi. Mut mua raivostuttaa kyllä nähä sitä etenkin nyt kun se anto sellasia viitteitä siellä juhlissa että se olis raskaana. Melkein kaikilla mun kavereilla alkaa olla jo lapsia. Sit niillä joilla ei ole niin on joku koira. Ykskin on sanonu että hanki koira. Emmie ny tiiä. Ei oo todellakaan sama asia enkä mä ees pahemmin välitä koirista :/
Mutta ensi kertaan ja kuulumisiin. Eiköhän tässä kesäkuussa jokuseen kertaan vielä ehdi päivitellä tilannetta.
Hugs 'n' Kisses.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti