Pieni pala rakkautta

Tää päivitys piti pistää jo alkuviikosta mutta tuli vähän kiireitä. No kuiteski. Oltiin Samin kanssa viikonloppuna mun kaverin häissä. Aamulla vatsaa kouristi oudosti mutta oli ei ollu mitenkään kummallinen. Kaveri näytti tosi ihanalta valkosessa häämekossaan ja siitä oli tehty meikillä vanhemmannäkönen. Kirkossa tuli sitten nappailtua kuvia ja lähettiin sitten jatkamaan häitä eteenpäin. Joku pentu volis koko ajan siellä kirkossa täyttä huutoa ja se oli vähän rasittavaa ;( Tökin välillä Samia ja huomauttelin että tahtosin samanlaisen kampauksen tai ainakin jotain samanlaista ja jos mekossa olis A-linja niin olis aika makee sitten joskus kun me mennään naimisiin <3 

 

Sit kun päästiin hääpaikalle ja käytiin sisälle niin kaveri oliki järjestäny yllärin. Meillä on yks yhteinen kaveri jonka kanssa ei tulla niin kauheen hyvin sitten toimeen. Tietää varsin hyvin et me ei olla oltu oikeen missään väleissä eikä pidetty lukion jälkeen MITÄÄN yhteyttä. Tää tyttö on aina ollu huomion perään ja sellanen just isintyttötyyppinen lellikki joka on aina saanu kaiken - päässy leffaan, saanu aina rahaa, uusimmat kännykät ja päässy matkustamaan. Meillä ei menny oikeen millonkaan jutut sitten yksiin eikä oltu mitään ylimpiä kavereita etenkään kun tää naikkonen yritti mun yläasteaikaista poikakaveria mut yritettiin sitten kestää toisiamme siinä porukassa. Olin ratketa riemusta ku pihalla ja onnittelujonossa lausuttu toisillemme teennäisiä kohteliaisuuksia ja sit kun tultiin sisään niin eka asia jonka huomasin et kaveri oli sitten pistäny meidät Samin kanssa samaan pöytään vastakkain sen kihlatun kanssa... SIIS JEE!!1111 :)) Voi perse. Toinen kaverini tietysti oli toisessa pöydässä eikä tullu paljoa puhuttua kun sillä oli kiire lapsostensa kanssa. 

"Kaveri" tyrkytti kihlasormustaan jatkuvasti esille ja kerto miten ihanaa sen elämä on, kun on valmistunu amiksesta lukion jälkeen ammattiin, on työpaikat, koristeellinen kihlasormus, puhelin uusinta mallia, kotona kultainen nuotaja tai joku vastaava hurtta, mies on voi-niin-ihanan-lutunen ja omakotitaloa ovat miettineet lähistöltä. Voi että sitä lesoilua oli yhtä ärsyttävä kuunnella kuin aikaisempina vuosina. Ihminen ei ole sitten paljoa muuttunut yhtään. Mä yritin olla välittämättä kaikesta ihkutuksesta ja pröystäilin vastaavasti vähän samalla mitalla takaisin sillä miten hieno mies Sami on ja korostin että mulla on täys kympin saalis ja että ollaan onnellisia ja ollaan mietitty naimisiinmenoa ihan tosissaan tässä lähiaikoina, ihan vastineeksi siitä miten se lehmä yritti iskeä mun yläasteaikasta poikakaveria :) Ja tää oli muka onnellinen mun puolesta!! Niin vissiin. Olin hetken aikaa vähän vanhingonilonen kaveriani kohtaan kun se oli lihonu jonkun verran ja musta etenkin vatsan kohdalle oli kertyny enemmän pömppistä.


Maljannoston jälkeen aloin ihmitellä miksi se oli ottanu alkoholittoman lasin. Sit voivotteli vähän kovaan ääneen kihlatulleen kun ei voi tuota alkoholia nyt juoda ja punaviini on varmaan tosi hyvää ja kaupan päälle vähän kikatteli ettei vaatteet tahdo mahtua päälle. Mun oli pakko ruveta tiirailemaan sen vatsaa tarkemmin ja mulle alko nousta kylmä hiki jo otsalle. Aattelin että ainoo asia, josta pystysin olemaan eka ja parempi sitä olis se että saisin lapsen ennemmin. Mun suhde on kestäny kaksi vuotta pitempään ja tääkö on nyt raskaana ENNEN mua?!! Että justiinsa :( Eihän ne mitään sanonu asiasta, mutta loppuilta meni sitten vähän enemmän ja vähemmän perseelleen...

Me jouduttiin nimittäin lähtemään ennen morsiuskimpun heittoa. Seurapeleissä melkein kaaduin maahan kun vatsaa alko vihloa ja sit jouduin istumaan loppuajan tuskissani. Sami oli siinä vieressä vähän sormi suussa ja me lähettiin sit loppujen lopuksi aiemmin kuin oli tarkotus kun kivut ei loppunu. Oltiin siis häissä jotain vähän reilu neljä tuntia. Sanoin et joo, soitan sit myöhemmin ja toivoteltiin oikein hyvät jatkot. Entistä "kaveria" tosin ei jääny yhtään ikävä. Sami lähti ajamaan sieltä korvesta pois ja sit se oli hiljaa kun itkin vieressä. Sit jossain vaiheessa se sano, että pitäskö soittaa päivystykseen ja lähteä terveyskeskukseen. Siis ei. Mä estin. Voihan nää olla kiinnityskipujakin tai sellasta jos meillä olis tärpänny :)

Siinä ajellessa ja parin särkylääkkeen jälkeen ne kivut sitten laantu hiukan vaikka jomotus jäikin ja mä alotin innoissani listaamaan että meidänkin häihin pitäs ruveta varaamaan paikkaa ja miettiä etukäteen asioita ja että eikö alkas jo pian olla aika mennä naimisiin. Sami vain karjas mulle ratissa jotain ja mä olin ihan shokissa. Menin ihan paniikkiin kun aattelin etteikö Sami tosiaankaan taho mun kanssa naimisiin ja meillä alko sitten sanasota. Pysähdyttiin yhelle pysähdyspaikalle ja mä itkin ja olin lähössä autostakin jo pois kunnes Sami lohkas. 

”Mitä varten sä sitten luulet, että mä rehkin töissä?”

Emmä tiiä miksi mutta rupesin sitten itkemään vaan monin verroin kovemmin. Sami ei sanonu enää sen jälkeen paljoa mitään. Se ootti, että hiljenin, starttasi auton ja jatkettiin matkaa.

Ovesta sisään tultua otin uuden särkylääkkeen, kävin suihkussa ja menin aikaisin petiin. Sami oli loppuillan tietokoneella. Kotona me oltiin vain hiljaa. Hyvin hiljaa.