sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Aivoinfarkti



Ei. Ei mulla. Mä oon kunnossa. Mutta tää sattu yhdellä näistä harvoista mun elossa olevista sukulaisista. Äiti joutu sairaalaan. Lääkkeet, lepoa ja kotiutus. Ei halvausta eikä suurempia pysyviä vammoja. Se oli kai onnekas, ettei mitään kauhean vakavaa käyny ja se huomattiin ajoissa. Mut sen perään on sitten pitänyt kattoa viime aikoina kaiken koulun, harjottelun ja muiden hommien lisäksi ja varmistaa, että se pysys levossa, ettei se uusiutus. Eikä se oikein ole mikään maailman helpoin ihminen. Tässä ei ole ehtinyt oikein ajatella. Ja joinakin päivinä mulla on ollu ihan tajuttomat migreenikohtaukset et oon vaan vetäny särkylääkettä ja nukkunu pätkittäistä unta. Eikä lopputyö ei ole edenny paljoa yhtään, sillä ne päivät oli pääosin sen tekemiseen varattuja.


Oon sen verran stressaantunu, etten oo edes ehtiny pohtia vauvoja ja rattaita ja seuraavaa siirtoa pelilaudalla. Mut kuukautiset on tullu ns. normaalisti eli n. 26 päivän välein. Mä luulen, että yrittäminen tuotti mulle kauheesti stressiä. Mut joo, ikävä juttu tässä myös, että vihlonnat, jotka oli jonkun aikaa poissa, tuli taas takasin. Mun pitäs kai varata taas gyneaika.

Sami on vaihteeksi työkkärilistoilla. Olen ite yrittäny saada jotain osa-aikasta työtä. Ja tuli yks mahollisuus, mut se sitten lipsu taas sormien välistä. Vaihteeksi joku toinen sai sen. Siivoomaan pääsisi kohtuu helposti yhteen paikkaan, mut siellä on sit yks ihminen, josta tahon pysyä erossa. Se tahtoo aina palveluksia ja sillä pitää jatkuvasti terapioida - toisin sanoen se puhuu koko ajan ja sit jos se soittaakin kysyäkseen esim. yhtä työjuttua niin yhtäkkiä sitä huomaa, että toinen selittää pulmallisista ihmissuhteistaan vähintään sen puoli tuntia. Kaupan päälle se on onnistunu sotkemaan mun asioita ja vaurioittamaan mun ja Samin omaisuutta, joten ei kiitos. Ollaan ikävä kyllä törmätty viime aikoina vahingossa. Se vaan tuo itteensä tykö ja loukkaantuu ihmeasioista. Mun ongelmana oli se, että olin alusta alkaen liian kiltti. Sit jos sen kanssa joutus olemaan taas samassa työympäristössä... Siitä ei suoraan sanottuna tulis mitään. Mun pää hajoais.


Mä yritän päivittää useemmin mitä nyt ehin. Seuraavan postauksen pitäs olla mun laihdutusyrityksestä. Sanoinko 5-7 kg viimeksi? Jospa tehtäs siitä 7-10 kg… Sami kyllästy mun keittoputkeen ja ollaan syöty liikaa kiinteetä ruokaa ja hiilihydraatit samalla lisäänty. Ja tein aika mielenkiintosen havainnon viime migreenikohtauksen aikana. Eiköhän tää ollu toistaseksi tässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti