Ei. Ei mulla. Mä oon kunnossa. Mutta tää sattu yhdellä näistä harvoista mun elossa
olevista sukulaisista. Äiti joutu sairaalaan. Lääkkeet, lepoa ja kotiutus. Ei halvausta
eikä suurempia pysyviä vammoja. Se oli kai onnekas, ettei mitään kauhean
vakavaa käyny ja se huomattiin ajoissa. Mut sen perään on sitten pitänyt kattoa
viime aikoina kaiken koulun, harjottelun ja muiden hommien lisäksi ja varmistaa, että se pysys levossa, ettei se uusiutus. Eikä se
oikein ole mikään maailman helpoin ihminen. Tässä ei ole ehtinyt oikein
ajatella. Ja joinakin päivinä mulla on ollu ihan tajuttomat migreenikohtaukset et oon vaan vetäny särkylääkettä ja nukkunu pätkittäistä unta. Eikä lopputyö ei ole edenny paljoa yhtään, sillä ne päivät oli pääosin sen tekemiseen varattuja.
Oon sen verran stressaantunu,
etten oo edes ehtiny pohtia vauvoja ja rattaita ja seuraavaa siirtoa pelilaudalla. Mut kuukautiset on tullu
ns. normaalisti eli n. 26 päivän välein. Mä luulen, että yrittäminen tuotti
mulle kauheesti stressiä. Mut joo, ikävä juttu tässä myös, että vihlonnat,
jotka oli jonkun aikaa poissa, tuli taas takasin. Mun pitäs kai varata taas
gyneaika.
Sami on vaihteeksi työkkärilistoilla. Olen ite yrittäny saada jotain
osa-aikasta työtä. Ja tuli yks mahollisuus, mut se sitten lipsu taas sormien
välistä. Vaihteeksi joku toinen sai sen. Siivoomaan pääsisi kohtuu helposti
yhteen paikkaan, mut siellä on sit yks ihminen, josta tahon pysyä erossa. Se
tahtoo aina palveluksia ja sillä pitää jatkuvasti terapioida - toisin sanoen se
puhuu koko ajan ja sit jos se soittaakin kysyäkseen esim. yhtä työjuttua niin
yhtäkkiä sitä huomaa, että toinen selittää pulmallisista ihmissuhteistaan
vähintään sen puoli tuntia. Kaupan päälle se on onnistunu sotkemaan mun asioita
ja vaurioittamaan mun ja Samin omaisuutta, joten ei kiitos. Ollaan ikävä kyllä törmätty
viime aikoina vahingossa. Se vaan tuo itteensä tykö ja loukkaantuu ihmeasioista. Mun ongelmana oli se, että
olin alusta alkaen liian kiltti. Sit jos sen kanssa joutus olemaan taas samassa työympäristössä... Siitä ei suoraan sanottuna tulis mitään. Mun pää hajoais.
Mä yritän päivittää
useemmin mitä nyt ehin. Seuraavan postauksen pitäs olla mun
laihdutusyrityksestä. Sanoinko 5-7 kg viimeksi? Jospa tehtäs siitä 7-10 kg… Sami
kyllästy mun keittoputkeen ja ollaan syöty liikaa kiinteetä ruokaa ja
hiilihydraatit samalla lisäänty. Ja tein aika mielenkiintosen havainnon viime migreenikohtauksen aikana. Eiköhän tää ollu toistaseksi tässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti