Ihmissuhdeporinaa ja vauvoja rattaissa

Moikka! Alkuviikosta on ollu vaihteeksi taas kiirettä. Projektin suhteen ei ole mitään uutta auringon alla kun on viime aikoina ollut kiireistä ja tosiaan aattelin, et jos kierto on nyt hermostunu siitä jatkuvasta kyyläilystä ja on siksi sekaisin niin aattelin antaa nyt ihan olla. Mie luulen, että tää projekti stressaa mua ja siks kuukautiset heittää joten oon nyt vähän aikaa no stess-linjalla enkä seuraile ovulaatioita ja kuukautisia tunnin tarkkaan.

Me oltiin otettu Samin kanssa yksi päivä vapaaksi, että päästiin kaveripariskunnalle muuttoavuksi kun muuttivat vähän isompaan asuntoon. Siinä samalla yritin vähän vihjailla Samille, että eikö meidänkin pitäs hankkia vähän enemmän tilaa. Sami ei tosin oikein meinannu ymmärtää sen vihjailun pointtia ja sano, että eiköhän meidän pikku purkki sovi meille oikein hyvin. No okei siinä on pointtinsa, sillä pienempi asunto niin on useimmiten myös halvempi vuokra ja ehkä säästää enemmän rahaa sitten tulevankin varalle. 

Kavereilla oli jonkun verran tavaraa mut sentään päättivät päästä siitä karseasta vanhasta kovasta sohvasta eroon niin ei tarvinnu erikseen enää sohvaa sinne raahata.  Tilaavat uuden jostain liikkeestä. Se oli suoraan sanottuna aika karsean näkönenkin mikä ihme sukukalleus kuten kaverini vitsaili. Sohvasta on ollu aikasemminkin useaan otteeseen puhetta ja siitä on vedetty silloin tällöin aina jotain huvia. Kaverin vanhemmat on aina tyrkyttäny sitä jokaisen sisaruksen mukaan. Koska se on niin ruma ja epäkäytännöllinen niin kukaan sisaruksista ei tietenkään sitä huolinu ja kaverimme sitten kuopuksena sai sen ihanuuden matkaansa kun muutti omilleen. Kaveri on aina ollu pääsyillään sohvasta. Saas nyt nähä mitä mieltä kaverin vanhemmat on siitä että tää iki-ihana spurguluxusstyle perintösohva on heivattu kirppikselle ensimmäisten  joukossa. 
 

Käytiin urakan päätteeksi sit porukalla jäätelökioskilla. Tuli maistettua sitä uutta mansikka-valkosuklaamakua. Ei ollu mitenkään erityisen kummoinen. Alussa se oli ihan jees mutta mitä pitempään sitä söi niin sitä enemmän se alko maistua vaan perusvaniljalle, jossa on vain vähän jotain hilehippuja. Oli ehkä vähän vikatikki se, mutta ehtiihän tässä kesällä syödä vielä monta jäätelöä. Sami otti taas vaihteeksi suklaata. Tuntuu ettei se kokeile oikein ikinä mitään muuta. Se ottaa aina suklaajäätelöä. Mä en välitä suklaajäätelöstä sitten yhtään. Siis suklaa on hyvää, mutta oikeesti musta suklaajäätelö on niin yliarvostettua ja tuntuu että kaikki tahtoo just nimenomaan suklaajäätelöä.

Mitä vielä ihmissuhteisiin tulee niin pikkuprinsessa ja prinssi rohkea, jotka lähettivät jääkutsut melko myöhässä, saivat toisensa. Me emme osallistuneet häihin Samin kanssa mutta toivotimme jatkoa elämään. Heti seuraavana iltana oli riitelyä telkkarin katsomisesta ja hyvä ettei siitä saatu tehtyä kolmatta maailman sotaa. Siitä showsta aiheutunutta jälkipyykkiä sai sitten seurata FB:ssä. Voi elämän kevät. Mihinkähän kyseinen pariskuntakin sitten lopulta päätyy. Lapsi siitä hullunmyllystä vielä puuttuisi.

Kaikki on ollu muuten ihan jees mut näin kesäisin näkee kadulla paljon äitejä rattaittensa kanssa. Siitä tulee sellanen tietynlainen fiilis itelleen. Ahdistuu oman tilanteensa paikoilleen polkemisesta ja toisaalta on kateellinen sille, et hei me oltiin samalla yläasteella ja tuollakin ei-niin-hyvällä äitiaineksella on jo lapsia - miksei mullakin jo vois olla? Jotenkin oon jopa vihanen muille äideille ja toisaalta itelleni ja tunnen itteni vähemmän naiseksi ja jotenkin vialliseksi. Ja sit ahdistuu vielä lisää näistä tunteista ja miettii, ettei tää ole ihan normaalia tuntea jotain tällasta. Että mulla ei ole oikeus olla tällasia tunteita ja ne on vääriä, eikä musta ikinä voisi tulla hyvää äitiä, kun aattelen tällasia asioita.

Muutenkin tuntuu et oon vähän erkaantunu kavereista joilla on jo perhe ja tein sitä hajurakoa jo tiedostamattomasti jo sillon kun joku kavereista alko odottaa. Mä vain aloin vältellä yhteidenpitoa eikä tilanne parantunu synnytyksen jälkeen kun tuoreet äidit on kuitenkin olleet kiirellisiä lapsikatraittensa kanssa. Sit jos yrittää olla yhteydessä muihin niin sitten ne höpöttää lapsistaan ja tietysti siinä on vähän orpo olo, kuka teki mitäkin oppi ryömimään, konttaamaan, seisomaan tukea vasten, sano ekan sanansa. Ja sit on nää, jotka tunkee mulle vauvan syliin ja sanoo ottavansa, että mullekin tulis vauvakuume ja mekin hankittas Samin kanssa lapsia. Mulla ON vauvakuume, mut tää lastenhankkiminen ei ole ollu meille niin yksselitteinen juttu kun Sami vähän niinku jumittaa.

Ja jumittamisesta tulikin mieleen, et mie otin sen kihlausjutun esille. Sami sano, että eikö meidän oo vähän liian aikasta puhua jostain kihloista. Suoraan sanottuna suutuin sillon aika pahasti ja mökötin Samille loppuillan. Sami sano illalla ettei tajunu sen olevan mulle niin tärkeä asia ja ärähdin sille aika pahasti asiasta että kyllä se mulle ainakin jotain merkitsee muttei vissiinkään hänelle. Seuraavana päivänä kaikki oli site kuitenki ihan ok mut Sami kai ymmärräs asian. Mut mua rasittaa ja raivostuttaa tää joutava jarruttelu.

Dii, että tällasta tänään ja tällä viikolla.